Oho! Minä luen Raamattua.

raamatun lukeminen

Alussa oli Sana (jota en lukenut)

Olin uskonut elävään Jumalaan jo 6 vuotta, mutten saanut luettua Raamattua. En ymmärtänyt sitä, se ei kutsunut minua, olin saamaton. En ymmärtänyt yhtään, mihin kontekstiin yksittäiset Raamatun kohdat liittyivät. Toivoin, ettei kukaan huomaa osaamattomuuttani.

Syksyllä 2015 tähän tuli muutos. Koin pysähdyksen, kun mietin ajankäyttöäni. Jumala on antanut kaiken ajan, joka minulla on. Hän on auttanut minua selviämään paljon vaikeammistakin asioista. Eikö muka Hän, joka on minut tällaiseksi luonut, auttaisi myös lukemaan Sanaansa? Uskoin, että Hän auttaisi.

Kummin kanssa eteenpäin

Päätin lukea päivittäin ja ystäväni lupasi ottaa vastaan Raamattua koskevia viestejäni. Hänestä tuli raamattukummini, kuten leikillisesti (mutta tosissani) sanoin. Viikon lukemisen jälkeen alkoi takkuilla. Keksin selityksiä ja koin huonoa omatuntoa. Ystäväni kysyi, auttaisiko, jos lukisimme yhdessä samaa kohtaa sitä toisillemme kommentoiden. Se auttoi. Raamatusta tuli päivittäinen seuralainen. Kerroin tästä ”kehittämisprojektistamme” messussa, mikä oli papiltamme viisas veto. Enää en voisi kääntyä takaisin ja lakata lukemasta ?.

Hyvä kiertoon

Parin kuukauden päivittäisen Raamatun lukemisen jälkeen halusin jakaa saamaani hyvää muillekin. Olimme Ystäväni kanssa käyneet miltei kaiken keskustelun Facebook-viestein. Sain idean Facebook Bible -ryhmästä, johon voisi liittyä kuka tahansa sellainen yhteisömme ihminen, joka tarvitsee tsemppiä Raamatun lukemiseen tai haluaa jakaa ajatuksia lukemastaan. Ystäväni innostui ideasta heti.

Ideasta toteutukseen! Nyt meillä on virtuaalinen 17-henkinen perhe, suljettu Facebook-ryhmä, jossa vaihdamme ajatuksia lukemastamme luvusta päivittäin. Joukossa on ikänsä uskossa olleita ja meitä ”tuoreempia tapauksia”. Ajatusten vaihto on vilkasta. Joku jakaa tärkeitä taustatietoja, joku taas kirjoittaa enemmän siitä, mikä häntä itseään päivän luvussa kosketti. Edelleen ”tilivelvollisuus” auttaa minua lukemaan, mutta yhä useammin huomaan pystyväni toimimaan Mikaelmessuyhteisömme arvojen – armon, rakkauden ja ilon -hengessä jopa itseäni kohtaan ja nautin lukemastani. TYKKÄÄN.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

”Täsmävastaus täsmärukoukseen” – ajatuksia uusien nettisivujen ääreltä

tasmavastaus_kuva

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”Mikaelmessu”? Kuinka Mikaelmessun syvimmän olemuksen voisi välittää nettisivuvierailun aikana? Näihin kysymyksiin löytyy varmasti satoja aivan erilaisia vastauksia.

Uniikki pala palapelissä

Olen viettänyt viime aikoina hetken jos toisenkin miettien vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Mikaelmessun uudet nettisivut aukesivat juuri äsken. Mitä enemmän olen uusien sivujen äärellä viettänyt aikaa, sitä selvemmin olen tullut tietoiseksi siitä, että Mikaelmessu ei ole voinut kehittyä sattumalta siksi messuksi ja yhteisöksi, mikä olemme tänä päivänä. Kun vertaan tilannetta runsaat kolme vuotta sitten tämänhetkiseen tilanteeseen, näen Jumalan vieneen työtään yhteisössä määrätietoisesti tiettyyn suuntaan. Tässä kaupungissa on muitakin messuyhteisöjä, mutta me arvoinemme ja näkymme kanssa olemme aivan uniikki niiden joukossa. Täytämme tässä kaupungissa paikan, joka olisi valtavan tyhjä, jos Mikaelmessuyhteisöä ei olisi.

Maailman lapsia varten

Olen sivujen äärellä ajatellut muun muassa rakkautta, jolla Jeesus on tätä yhteisöä kasvattanut, että voisimme tarjota tänne tuleville ihmisille maailman vaatimusten keskellä kokemuksen armosta, rakkaudesta ja ilosta. Mietin omiakin kasvuprosesseja nyt enemmän siitä näkökulmasta. Mikaelmessu oli huolella harkittu paikaksi, johon saisin juurtua kasvamaan, mutta olen alkanut nähdä asian myös siitä näkökulmasta, että kukaan meistä ei ole täällä sattumalta tai vain itsemme takia. Meidät jokainen on tuotu kasvamaan näihin arvoihin myös siksi, että voisimme olla rakentamassa tätä perhettä niitä maailman lapsia varten, jotka meidän huomaamme uskotaan.

Täsmävastaus täsmärukoukseen

Kun aloin käymään Mikaelmessussa runsaat kolme vuotta sitten, olin jo jonkun aikaa rukoillut itselleni seurakuntaa – ei vain paikkaa, jossa voi joskus käydä, vaan oikeaa kotia. Kuvittelin yhteisöä, joka olisi niin rakas, josta voisi olla niin ylpeä ja johon tuntisi sellaista omistajuutta, että sitä haluaisi olla rakentamassa kaikilla lahjoillaan. Mielessäni oli aika tarkka mielikuva siitä, mitä toivoin. Silloin Mikaelmessu ei kaikilta yksityiskohdiltaan vastannut mielikuvaa, mutta jäin. Jotenkin ei ollut energiaa lähteä eteenpäin ja tämä oli ihan ok. Sitä paitsi joku tässä viehätti tavattomasti.

Muita asioita, joita uusien sivujen äärellä olen juuttunut miettimään, ovat Jumalan hyvyys, johdatus ja ennalta näkeminen siinä, minne Hän halusi minut viedä. Jonkun aikaa kotiutumiseni jälkeen olin keskellä omia prosessejani, joissa tämä yhteisö ja sen osoittama välittäminen ja armo olivat keskeisellä paikalla. Niihin aikoihin kerran mieleeni nousivat sanat, jotka uskoin tulleen Jumalalta – ja joiden nyt tiedän tulleen Häneltä: ”Minä kävin läpi kaikki seurakunnat tässä kaupungissa sinua varten. Punnitsin niitä huolella jokaisen pyytämäsi yksityiskohdan kannalta – ja tämä on sinulle paras. Nämä ihmiset tulevat rakastamaan sinua.”

Jumalan lupaamaa välittämistä olen saanut kokea ja se tuntui alusta lähtien niin kallisarvoiselta, että olin valmis sen takia tinkimään muista yksityiskohdista. Luulin Jumalan yrittäneen tästä puhuakin – että rakkaus oli tärkeämpi, että Hän oli kyllä punninnut pyytämiäni yksityiskohtia, mutta rakkaus oli painanut vaakakupissa eniten. Ja kiitos, sekin olisi ollut riittävää! Aivan yhtäkkiä näin muutakin: Mikaelmessu ja sen ympärillä oleva yhteisö todella alkavat olla myös yksityiskohdiltaan ja tyyliltään enemmän ja enemmän juuri sellainen paikka minkä alunperinkin näin ajatuksissani ja mitä Jumalalta täsmäpyysin. Hänellä siis oli koko ajan selkeä suunnitelma mihin suuntaan Hän aikoo meitä kuljettaa ja Hän tiesi varsin tarkasti kuinka tämä tulisi olemaan vastaus rukoukseeni jonkun ajan kuluttua. Meni kylmät väreet kun tämän tajusin sivujen äärellä tuhannennen kerran niiden Mikaelmessusta antamaa vaikutelmaa kuulostellessani. Valtavaa, kuinka huolella Jumala punnitsee asioita valmistellessaan rukousvastauksia ja kuinka Hän näkee paljon kauemmaksi kuin me. Tänä päivänä olen täynnä kiitosta siitä, että saan olla kanssanne osa tätä kaikkea.

Etsi syvin olemus

…ihmeellistä kuinka syviin ajatuksiin voi päästä nettisivuilla. Etsi sinäkin uusilta sivuiltamme Mikaelmessun syvin olemus ja katso mihin pohdintoihin se sinut vie. Sen jäl­keen voit uu­del­leen vas­ta­ta mie­les­säsi ky­sy­myk­seen, mi­tä Mikaelmessu tuo mieleen. Toi­vot­ta­vas­ti ku­va on selkiintynyt ja mo­ni­puo­lis­tu­nut – ja näkemäsi ja lukemasi tuntunut siltä, että päätät lähteä tutustumaan meihin livenä seuraavaan Mikaelmessuun. Tervetuloa!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Ajatuksia ja kokemuksia Mikaelmessusta

Sunnuntaiaamu. Heräilen Mikaelin kirkon kellojen sointiin. Siellä ne soivat kertoen messun alkamisesta. Niin, kello on kymmenen. Minkäs sille aamu-unisena mahtaa, ei ole helppoa heräillä aamukirkkoon: en tälläkään kertaa herännyt ajoissa. Vaan eipä hätää, iltapäivällä kello 17 alkaa Mikaelmessu. Voi siis rauhassa veivata aamupalaa ja keittää kahvit, ei ole kiire minnekään. Päivällä ehdin mukavasti hoitaa harrastukset alta pois ja vielä laittaa ruokaa. Sitten iltapäivällä alkaa Mikaelmessu.

Iloa, lepoa ja rauhaa

Muistan kun ensimmäisiä kertoja olin messussa, valitsin istumapaikkani melkoisen takaa ollakseni huomaamaton. Sitten kuitenkin ajan kanssa rohkaistuneena olen hiljalleen penkkirivi penkkiriviltä edennyt paikoille, joihin äänentoistolaitteet tuovat äänen kuuluvammin. Muutenkin on mukavampi olla yhdessä muiden kanssa.

On niin selittämättömän levollinen olo istua kirkonpenkillä ja istua, rukoilla, kuunnella saarnaa, nauttia ehtoollista, levätä ja laulaa Jumalan kunniaksi niin että raikaa… tai sitten vaan olla. Tai sitten osallistua vapaaehtoisena ja auttaa järjestelyissä – sekin on mahdollista. Mikaelmessu on yhteinen messu.

Messussa ympärillä on tuttuja ja tuntemattomia kasvoja, nuoria ja vanhoja. On hymyileviä kasvoja, hieman totisempia kasvoja ja ajatuksiinsa uponneita ilmeitä. On köyhiä ja on rikkaita. Kaikki olemme yhtä perhettä, vaikka ei sitä välttämättä siellä ajattelekaan. Jokainen tullut kuuntelemaan Sanaa.

Sittenkin uskovainen perhe 🙂

Tiedättekö, joskus rukoilin, että vanhempani ja sisarukseni tulisivat myös uskoon. En nimittäin ole uskovaisesta perheestä. Rukoilin paitsi lähimmäisteni uskoon tuloa, niin myös kiukuttelin sitä, miksi en voinut syntyä uskovaan perheeseen. Olisi kaikki ollut elämässä helpompaa.  Kyllä se kuulostaa hiukan hassulta, mutta joka tapauksessa niin rukoilin. Aikani rukoiltuani tajusin, että minullahan on uskovainen perhe: seurakunta. Siskot ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Se perhe on aika iso, ihan valtava. Osa siitä isosta perheestä kokoontuu Mikaelin kirkossa. Kiitän Jumalaa, että saan käydä lämminhenkisessä jumalanpalvelusyhteisössä, jossa voi olla niingo gotonas.

Jeesus kyllä kuulee rukoukset, ei mene ohi Hänen korvien huokauskaan!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Että Isän unelma toteutuisi

isan_ja_pojan_kadet_raj

Torstai-iltana oltiin koolla pienellä joukolla miettimässä kuinka ihmiset löytäisivät yhteyden Isään, jonka suurin unelma on yhteys kadonneeseen lapseen. Kuinka voisimme auttaa niitä, jotka eivät yhteyttä edes osaa etsiä? Mm. tällaisia asioita pohditaan kuukausittain kokoontuvassa Love People perheessä, joka käy myös parin viikon välein kattamassa kahvipöydän kävelykadulla, juttelee ja rukoilee ohikulkijoiden kanssa ja hieroo jumittuneet niskat siinä samalla. Lähdin illasta päällimmäisenä odotus seuraavan päivän vapaapäivästä, jota en enää halunnut viettää millään muulla tavalla kuin Isää lähellä…

Illassa kanssamme oli Niemeläisen Seppo juttelemassa ja jakamassa meille kokemuksistaan ja ajatuksistaan, joiden joukosta poimin Sinua varten joitakin helmiä.

Isä jolla on ikävä

Meidän Jumalamme on Isä, jolla on ikävä meitä ja sitä että sanoisimme Häntä Isäksi. Että vain olisimme Hänen kanssaan – ilman pyyntölistoja, Hänhän tietää jo joka tapauksessa mitä me tarvitsemme. Oletko nähnyt mainoksen, jossa vaari haetaan kakulle saunarantaan? Kuinka onnellinen on tyttö hakiessaan ja kuinka onnellinen on vaari kun hänet haetaan. Ihan samanlainen on meidän Taivaallinen Isämme: Hän odottaa, että joku haluaisi viettää aikaa Hänen kanssaan. Voisiko tästä välittyä jotakin kohtaamisiimme ihmisten kanssa? Voisivatko ihmiset ymmärtää tästä evankeliumin? Vain Jeesuksen työn tähden meillä on Isä. Ja vain sen tähden meillä voi olla yhteys Häneen.

Alemmaksi ei voi mennä

Entä jos joku kokee niin kamalasti rikkoneensa Isän tahtoa vastaan, että ajattelee olevansa tämän ulkopuolella? ”Jokainen joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:13) Kenenkään ei tarvitse jäädä ulkopuolelle jos hänelle kelpaa se, että Jeesus on korjannut synnin rikkoman tien Isän luokse. Jumala on tuonut evankeliumin niin alas, ettei sen jälkeen ei ole enää mitään. Kuulimme että Jordaniassa sijaitsee maan alin kohta, mitä alemmaksi maailmassa ei voi enää mennä. Se on joen uoma, jossa Jeesus kastettiin. Jeesus laskeutui jo fyysisestikin niin alas, ettei sen alemmaksi voi kukaan enää mennä ja Hän pystyy nostamaan ihmisen sieltä ylös.

Pysy lähellä Jumalaa

Voimme ajatella ihan mitä vaan työtä Jumalan valtakunnassa, niin kaikkiin tehtäviin kuuluu sama lähtökohta: kaikkein tärkeintä ja prioriteeteissa aina ykkösenä tulee olla huolehtia omasta henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.

Tärkeintä on Raamatun Sana, jonka äärellä Isä puhuu. Kokeile mitä tapahtuu kun me sanot Raamatun äärellä Isälle: ”En ymmärrä tätä, auta minua!” Isä ei koskaan sano meille ettei ehdi meille puhua. Hänellä on aina joku ajatus, minkä Hän haluaa tuoda. Yhtäkkiä huomaamme jotakin ihan uutta tekstissä jonka olemme lukeneet monta kertaa: Ei siinä aikaisemmin ole noin lukenut. Niin yksinkertaista se on. Mutta jos alamme tehdä Jeesuksen seuraamisesta rakenteita ja vaikea kuvioita, niin kuka Häntä osaa seurata? Evankeliumi on äärimmäisen yksinkertaista.

Hyvä muistutus oli, että syntien tunnustamisen tarkoitus ei ole listan pitäminen kohdista, missä on Isän tahtoa rikkonut tai huonon omantunnon kantaminen siitä, jos listasta unohtui jotakin. Siinä on kyse samaa mieltä olemisesta kun Isä näyttää jotakin omasta elämästä. Meidän tehtävämme on silloin sanoa Isälle: ”Mä ymmärrän. Mä oon samaa mieltä. Anna mulle anteeksi.”

Isän unelmaa toteuttamassa

Paavali käyttää Raamatussa ilmaisua ”me pyydämme Kristuksen puolesta”, suostukaa sovintoon Jumalan kanssa (2 Kor 5:20-21). Sama Isä odottaa siis, että syntinen tyttö tai poika suostuisi siihen työhön, jonka Jeesus on tehnyt yhteyden palauttamisekti Isään. Kaiken takana on taas Isän ikävä lapsia kohtaan. Siinä on syy myös sille miksi olemme Love People tiimin kanssa kaduilla. Olemme siellä että Isän unelma saisi toteutua. Hän on lähettänyt meidät toteuttamaan tätä tehtävää.

Esimerkki: Joku kuuli Jeesuksesta koska olimme kadulla. Hän ymmärsi evankeliumin sen takia, että joku koski häneen, katsoi silmiin ja hymyili. Jonakin päivänä hän voi olla tekemässä Jumalan valtakunnan työtä vain siksi, että joku pysähtyi hänen kohdalleen kävelykadulla. Jumala kuljettaa meitä hänen suunnitelmissaan. Meille jokaiselle on varattu oma kohta jonkun ihmisen matkalla yhteyteen Isän kanssa. Joskus saamme olla kylvämässä, joskus ehkä leikkaamassakin.

Alla olevassa kuvassa 100% kuvaa hetkeä, jolloin taivaassa pidetään ilojuhlia kun joku tarttuu Jeesuksen käteen. 0% on viiva, jossa asia ei kiinnosta yhtään. Nuolista koostuvat palaset kertovat tilanteista, jolloin joku teki jotakin mikä vei ihmistä lähemmäksi uskoa Jeesukseen. Sinä olit keltainen pala ja sinut tarvittiin.

evankeliointikaavio_valmis

Kutsuttu kasvamaan voidakseni auttaa

Jumala tarvitsee meitä jokaista. Tämä on hyvä muistaa varsinkin sellaisina päivinä kun tuntuu ettei meistä ole mihinkään: Jumala on silti kutsunut minut! Hän johdattaa ja kasvattaa. Sen tähden kristittynä kasvaminenkin saa ihan toisenlaiset mittasuhteet: Minut on kutsuttu kasvamaan siksi, että voisin paremmin auttaa muita matkalla Isän luokse ja Jeesuksen omaksi.

Uskollinen Jeesus

Lopuksi rohkaisun sana niihin hetkiin, jolloin kompuroimme, teemme väärin ja epäilemme: Jeesus on uskollinen! ”Hän on uskollinen vaikka me olisimme uskottomat sillä itseään kieltää Hän ei saata.” (2 Tim. 2:13)

Äänite: Seppo Niemeläinen Love People perheillassa 10.3.2016. (21:46)

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Ystäväsi kysyy millainen se Mikaelmessu on. Mitä vastaat?

  • Millaiseen seurakuntaan sinä tulisit mielelläsi?
  • Millaista opetusta haluaisit kuulla?
  • Ystäväsi kysyy millainen se Mikaelmessu on. Mitä vastaat?
  • Mitä voisit tehdä seurakunnassa?
  • Näkymme on tarjota jokaiselle perhe, joka muuttaa hänen maailmaansa. Mitä meidän pitäisi tehdä että se olisi totta?

Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohdittiin Mikaelmessuyhteisön tutustumis- ja hengailuillassa. Mitä sinä olisit vastannut? Voit kirjoittaa omat vastauksesi kommenttikenttään tai lähettää sähköpostia osoitteeseen jatta@mikaelmessu.fi

Oma listani kysymykseen millainen Mikaelmessu on kuuluisi suurinpiirtein näin: hauska, nuorekas mutta kaiken ikäisille, rento mutta syvällinen, lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä, koukuttava, hoitava… Ja samoilla sanoilla voisin kuvailla mennyttä tutustumisiltaa. Pöydissä istui iloisia ihmisiä, ehti puhua sellaisten kanssa, joihin ei ollut tullut tehtyä tuttavuutta messuissa.  Tutustumisleikkien aikana meteli nousi kiitettävästi ja Mikaelmessuyhteisön paimen Pasi nauratti seurakuntaa puheellaan.

Valtava armo-rakkaus-ilo -täytekakku kruunasi tarjoilupöydän. Kenties sen syömisen jälkeen arvot on sisäistetty. Jatketaan ystvävät armon, ilon ja rakkauden hengessä. Messuissa nähdään!

Alla kuvaterveisiä tutustumisillasta:

IMG_1139

IMG_1280

IMG_1335

IMG_1379

IMG_1515

IMG_1582

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter