Tainan stoori

Olen koko ikäni asunut puolen kilometrin säteellä Mikaelinkirkosta. Kuuset olivat 60 vuotta sitten paljon pienempiä. Kuusien alla leikin pienenä, kirkkoon en uskaltanut sisälle mennä. Naapurin vanha pappa vei minut kirkkoon yhden ainoan kerran ja kertoi Jumalasta. Viihdyin lapsena hyvin omassa seurassani ja pidin ajattelemisesta. Usein näin muut ihmiset ikään kuin yleisönä; niin oli yksinkertaisempaa ja silloin tiesin aina, miten minun pitää suhtautua heihin.

Myöhemmin neljän lapsen äidiksi tultuani huomasin, että en ole kaiken keskipiste eikä mikään enää ollut yksinkertaista. Juuri kun luulit ymmärtäväsi jonkin asian logiikan, kaikki muuttui hetkessä. Perhe-elämän pyörteissä ymmärsin: Ihminen on mysteeri.  Löysin kuitenkin identiteettini Kristuksessa jo varhain, joten yritykset ymmärtää elämää paranivat päivä päivältä. Otin myöhemmin todesta Jeesuksen käskyn mennä kertomaan evankeliumia kaikkeen maailmaan – Jeesukseen uskovan korkein kutsumus on johtaa ihminen Kristuksen luo. Jokainen sielu on Jumalalle kallis. Siksi iloitsen siitä, että olen löytänyt Mikaelmessuyhteisön, jossa tavoitteenamme ei ole vain suuntautua ylöspäin suhteessa Jumalaan vaan myös kasvaa vuorovaikutussuhteeseessa muuhun seurakuntaperheen kanssa – siis ulospäin suhteessa lähimmäisiin.

Kaikista ei ole diakoneiksi, lähetystyöntekijöiksi eikä saarnaajiksi. Normaali arkeni kuluu kristittynä erilaisten ihmisten keskellä. Minulla on halu kohdata ja keskustella heidän kanssaan. Tunnen paljon ihmisiä, joilla ei ole mahdollisesta kirkon jäsenyydestä huolimatta kontaktia mihinkään seurakuntaan. Heidän kanssaan yritän rakentaa välittömiä ja mutkattomia ihmissuhteita. Luottava suhde ihmisiin onkin pitkällinen prosessi. Siinä ei riitä pelkät sanat, vaan tarvitaan läsnä olevaa myötäelämistä. Yhteisössämme muiden kanssa voinkin rukoilla Pyhää Henkeä antamaan viisautta, että voisi nähdä erilaiset ihmiset ja osoittaa rakkautta heitä kohtaan.

Mikaelmessuyhteisö on minulle kuin turvallinen perhe. Tämä perhe muutti aikanaan maailmani ja siitä saan voimaa olla Jeesuksen opetuslapsena ja elää todeksi yhdessä muiden kanssa Jeesuksen monimuotoista lähetyskäskyä.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Jokainen tarvitsee oman ”Miss Claran”

bg_spacer4

Pari viikkoa sitten pääsin nauttimaan leffaelämyksestä, joka oli ollut Yhdysvalloissa viikonlopun eniten katsottu elokuva tullessaan ensi-iltaan. Enkä ihmettele katsojalukuja. Kerta limsalasin ja ystävän seurassa ei ollut tarpeeksi. Oli pakko katsoa elokuva toiseenkin kertaan.

Elokuva tarina on fiktiivinen, mutta siihen voi hyvin eläytyä, koska se on arkipäivää tavalla tai toiselle meille jokaiselle: hyvin usein elämä ei menekään niin kuin olisi toivonut. Tämän voimaannuttavan ja vaikuttavan elokuvan käänteet saavat katsojan välillä nauramaan ja välillä itkemään, välillä molempia yhtäaikaa.  ”Voitot eivät tule sattumalta” on yksi elokuvan monesta sanomasta, joka taitaa olla totta. Miss Clara tsemppaa Elisabethin rukoustaisteluun ja opettaa häntä elämään Jumalan lupausten varassa.

Jokainen tarvitsee oman Miss Claran

WarRoom-movie-review-650x652Tomera, toisaalta lämpimän humoristinen, toisaalta vakava ja jo hieman varttuneemman iän saavuttanut Miss Clara on elokuvan kiistaton helmihahmo. Hän on selkeä hengellinen äiti, joka käy omat rukoustaistelunsa komerossaan ja ottaa suojiinsa nuoremman kiinteistönvälittäjän, Elisabethin. Miss Clara opastaa ja rohkaisee Elisabethia löytämään lähemmäksi Jumalaa, ottamaan todesta Jumalan lupaukset ja taistelemaan vaikean avioliittonsa puolesta. Hän ei jakele epätoivoiselle ja näköalattomalle Elizabethille päänsilityksiä ja latteuksia piristämään häntä. Sen sijaan hän haastaa Elisabethin uskon kasvuun ja pysyy loppuun asti hänen rinnallaan kärsivällisesti neuvoen ja tsempaten. Niin kuin moni meistä, Elisabeth on aluksi sitä mieltä, ettei hänellä työssä käyvänä uraäitinä ole aikaa rukoustaisteluihin.

Yksi suosikkikohtaukseni elokuvassa on Elisabethin vastaus miehelleen Tonylle, kun tämä ihmettelee vaimonsa tyytyväisyyttä ja tyyneyttä mahdottomassa tilanteessa. Elisabeth vastaa: ”Koska tyytyväisyyteni ja iloni ei tule avioliitostamme, ei sinusta, ei menestyksestä, ei olosuhteista, vaan minun iloni on Herrassa Jeesuksessa. Hän tulee ensin.”

Toisessa vaikuttavassa kohtauksessa vakuuttava Miss Clara päättää puheensa Elisabethille sanoihin: ”Näen sinussa taistelijan, joka täytyy herättää henkiin.”

Elisabeth ei olisi löytänyt iloa ja rauhaa eikä hänessä uinuva rukoustaistelija olisi herännyt henkiin ilman Miss Claraa. Hengelliset Isät, äidit, isosiskot ja -veljet ovat tärkeitä. Heidän tehtävä on Miss Claran lailla nähdä potentiaali niissä, joiden rinnalle heidät on johdatettu kulkemaan, uskoa heihin ja antaa heille rohkaisevia ajatuksia siitä, mitä Jumala voi heistä tehdä.

Kenelle sinä voisit olla ”Miss Clara”?

Ajatteletko, että sinulla ei ainakaan vielä ole mitä tarvitaan hengelliseen vanhemmuuteen ja siksi et voi nyt olla ”Miss Clara” kenellekään? Se ei ole totta. Vaikka kokisi olevansa vielä liian alussa ja enemmänkin itse tsempparin tarpeessa, olen varma, että on olemassa joku, joka voisi jo oppia sinulta ja jota voisit rohkaista. Jos pyytää Isää johdattamaan elämäänsä rohkaisua ja rukousystävää tarvitsevan ihmisen, jota voisi hengellisestikin auttaa, tulee saamaan sellaisen. Ja pyydä rohkeasti samalla itsellesikin elämääsi omaa ”Miss Claraa”, joka haastaa sinut uuteen kasvuun.

warroom-kitchen-a-1024x300_text

”Anna minulle toinen, Herra. Johdata minut sen luokse, jota haluat minun auttavan.” (Miss Clara)

 

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Pysy kuulolla!

Pieni turkulaisin katumaisemin kuvitettu ajatus torstaiseksi minihartaudeksi ja ajatusten herättäjäksi juuri nautiskelemastani Lettie B Cowmanin kirjasta ”Lähteitä laaksossa”:

jumala_puhuu

Stop! Mieti: Olenko kuulolla, ihan oikeasti?

Milloin olet viimeksi pysähtynyt kuuntelemaan mitä Jumala sanoo?

 

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter