25.9.2016 Pasi Jaakkola: Rakkauden kaksoiskäsky

rakkauden_kaksoiskasky

 

Kuuntele Pasi Jaakkolan opetus viime Mikaelmessussa 25.9.2016 aiheesta: Rakkauden kaksoiskäsky

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Pasi Jaakkolan opetus Mikaelmessussa 25.9.2016 aiheesta ”Rakkauden kaksoiskäsky”.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Elämänriemua Kirkonmäellä

poniratsastus

Viime sunnuntaina oli Mikaelin kirkonmäellä jo perinteeksi muodostunut Kirkonmäkitapahtuma. Nyt jälkeen päin tiedän, että paikalla oli ainakin 400 ihmistä. Se taitaa olla ennätys.

Ystäväni Raija ja minä, olimme poniratsastuspisteellä. Se oli hieno, antoisa ja riemastuttava kokemus. Ponit Omega ja Hertta olivat supersuloisia, kilttejä ja rauhallisia otuksia. Uupumatta ne jaksoivat kantaa pieniä ja vähän isompiakin ratsastajia. Jono oli melko pitkä jo kolmelta kun Hertta ja Omega saapuivat lasten iloksi kirkonmäelle. Kun ponit lopettivat sen päivän urakkansa kello viisi, olivat ne kumpikin ansainneet  omenansa. Kylläpä ne maistuivatkin Omegalle ja Hertalle, kuten myös meille ihmisillekin! En edes muista, milloin viimeksi olen syönyt niin hyviä omenoita. Kiitos vaan, Paula ja Henri!

img_2655_pieniSiinä katsellessani ja kuunnellessani lasten riemua ja seuratessani onnellisia ilmeitä ja elämäniloa, mietin: missä vaiheessa elämää tapahtuu se, kun valtava riemu ja onni, tässä hetkessä eläminen, loppuu? Ihminen muuttuu tylsäksi ja arkiseksi eikä ympärillä oleva kauneus hetkauta enää suuntaan eikä toiseen. Sain valtavasti voimaa ja hyvää mieltä katselemalla kuinka pienet ratsastajatyöt ja -pojat nousivat reippaasti satulaan kukin omalla ainutlaatuisella tyylillään. Välillä joku nousi ratsaille äidin tai isän auttamana ja kiinni pitämänä, mutta kukaan ei pudonnut ponin selästä. Kukaan ei myöskään loukkaantunut eikä kenellekään tullut pahaa mieltä – oli vain naurua ja riemua. Ja ylpeyttä – sellaista ylpeyttä, jota tuntee kun on asiat hyvin, aurinko paistaa ja poni kuljettaa eteenpäin. Kun poniretki oli ohi, monet lapset kiittivät ponia, silittivät sen kylkeä tai harjaa. Mietin, miksi me aikuiset emme voi olla lasten kaltaisia? Nauttisimme auringosta ja antaisimme ponin (Jeesuksen ja Jumalan) kuljettaa meitä eteenpäin. Olisimme vailla turhia murheita ja huolia ja meillä olisi joku siinä vierellä kulkemassa ja auttamassa.

Siinä seistessäni ja katsellessani hienoa Mikaelinkirkkoa, mietin: ”Voi kunpa me aikuiset voisimme olla lasten kaltaisia ja ihmetellä Luojan kaunista maailmaa – vaikka pihan koivua ja sen vihreitä sävyjä ja osittain ruskan värjäämiä lehtiä. …niin ja sitä, kuinka jokainen lehti on vihreä, mutta yksikään ei ole samalla tavalla vihreä eikä muutenkaan täysin samanlainen.”

Jokainen puun lehti on omanlaisensa, mutta kiinni puussa. Yhdessä lehdet ja oksat muodostavat kauniin koivun. Samalla tavalla voisi ajatella, että me ihmiset olemme ikään kuin puun osia, jokainen omanlaisensa, ainutlaatuinen, tärkeä ja välttämätön. Itse voisin olla vaikka kuusenneulanen.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Ystävyyden ikoni ja ystävyyden kukka

ystavyyden-ikoniIstuin viime viikonloppuna kurssilla, jossa puhuttiin haavoittuvasta mielestä ja siitä, miten voisimme toinen toisiamme konkreettisesti lähestyä ja auttaa, kun toisen mieli on ahtaalla. Sain hyödyllistä tietoa ja lisää varmuutta toimia hankalissa tilanteissa.

Minua kosketti erityisesti yksi kurssin kuvista: ystävyyden ikoni noin 500-luvulta, löytynyt vuonna 1900. Koptilaisessa ikonissa on Pyhä Menas yhdessä Kristuksen kanssa.

Ystävyyden ikoni kertoo lempeää kieltään Kristuksesta ystävänä ja rinnalla kulkijana. Jostain syystä itse kuvaa enemmän minua koskettivat vanhan kuvan halkeamat, jotka ulottuvat ylhäältä alas asti molempien hahmojen läpi. Ehkä todellisella Menas Bawitilaisella asiat olivat toisin, mutta tuon puisen kuvan hahmon halkeama tuo mieleen haavan. On kuin tuska olisi kerran halkaissut elämän kahtia, vaikka elämä ei tähän vielä loppunutkaan. Kuin peilikuvana Kristuksen hahmon halkeama on samankaltainen, tosin vielä hieman syvemmällä hahmossa. Hänenkin elämänsä on kerran tuska halkaissut, vieläkin syvemmältä. Silti ikonissa Jeesus on se lohduttaja: käsi ystävän olkapäällä. Ja siksi – halkeaman takia – Jeesus osaa lohduttaa.

“Minä olen hänen vierellään, kun hänellä on ahdistus.” Ps. 91:15. Tai pidemmin:

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. — Herra sanoo: »Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Ps. 91:11-12‭, 14-‬15

Ystävyyden kuva voi olla monenlainen

Ikoni, εἰκών, eikōn, on kreikkaa ja tarkoittaa sanaa “kuva”. Ystävyyden kuva. Ystävyyden kuva voi olla monenlainen. Ystäväni jota tänään ajattelen, nyttemmin muistisairas, on ollut yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. Ystävyys alkoi, kun olin neljän päivän ikäinen nyytti. Hän opetti minulle paljon asioita, vanhoja leikkejä ja lauluja, leipomista, siivoamista, evakkotarinoita sekä sen, että Taivaan Isä on aina ystäväni. Nykyään muistan hänestä, hänen isosiskostaan, heidän historiastaan ja elämästään Turussa riipivän paljon enemmän kuin hän itse. Puhuminen, pystyssä seisominen, liikkuminen, näkeminen ja oivaltaminen on sairauksien uuvuttamalle vaikeaa ja hidasta. Sanat tuppaavat katoilemaan, mutta onneksi juttutuokio vanhainkodin pöydän äärellä vielä onnistuu. Minun nimeni on joskus vieras, joskus tuttu, mutta aina ystäväni siskoineen on ilahtunut vieraastaan. Surua ystävälle tuottaa joskus se, että omaa turvallista keittiötä ei enää löydy ja kattilat ja kahvipannut ovat kadoksissa. Karjalainen vieraanvaraisuus kun tahtoisi yhä edelleen pistää pöydän koreaksi tulijalle.

Ystäväni on kahdella viime vierailullani kertonut minulle iloisesta retkestä veden äärelle. En aluksi saanut lainkaan selvää, mille vuosikymmenelle se sijoittui. Oliko kesäinen retkikohde kotimaassa vai ulkomailla, ei käynyt selväksi, eikä oikeastaan ollut tarviskaan. Retki oli valtavan hieno luontoelämys ja huipentui maalaamiseen. (Vasta toista kertaa kertoessa sana “maalaaminen” muistui mieleen.) Pitkän kaarroksen kautta päästiin siihen, että tämä maalaustyö ei ollut kadonnut, vaan oli yhtäkkiä löytynytkin “ulko-ovesta”. Vanhus nauroi ääneen tätä kertoessaan. Pääsin retken jäljille, kun tajusin, että huoneen ovea koristanut uusi, kaunis, vesivärein maalattu kukka oli tuon retken isoa iloa tuottanut kohokohta.

Vaikka moni asia on elämän varrelta unohtunut, monen laulun ja virren sanat palaavat salamannopeasti muistiin, kun laulamme yhdessä. Pahakin mieli muuttuu kiitosmieleksi, kun yhdessä Jeesuksen nimessä siunataan ja pyydetään voimia eteenpäin. Kukaan ei taida olla valmiimpi lähtemään taivaaseen kuin pitkään kristittynä elänyt vanhus… Eikö taivas ole kaunis, kun siellä on paljon näitä uskollisia? He tietävät, että Jumala on ystävänä pahanakin päivänä.

“Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä, ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.” — “Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” Saarn. 12:1‭-2,6-‬7.

 

“Kylvetään katoavaisuudessa, korjataan katoamattomuudessa”… Missä on meidän toivomme? Eikö katoamattomuudessa Kristuksen kautta? Paras on edessäpäin.

 

”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. — Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.” 1. Kor. 15:40, 42‭-‬44
Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

11.9.2016 Pasi Jaakkola: Startataan rukouksella!

 

_MG_0797

 

Kuuntele Pasi Jaakkolan opetus viime Mikaelmessussa 11.9.2016 aiheesta: Startataan rukouksella!

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Pasi Jaakkolan opetus Mikaelmessussa 11.9.2016 aiheesta ”Startataan rukouksella”.

 

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Tehdään yhdessä!

”Kukaan ei saa tehtyy kaikkee, mutt ku kaikk tekee jotta, nii kaikk tulee tehryks” (Markku Heikkilä)

Nämä Förin äijän sanat innostivat minua kirjoittamaan. Taas on tulossa Kirkonmäkitapahtuma ja perhemessu 25.9., jonne tarvitaan vapaaehtoisia mitä erilaisimpiin hommiin. Kaikille löytyy varmasti mukava tehtävä. Mielestäni yhdessä tekeminen on yhteisömme suola ja sokeri. Se on ihana tapa palvella Häntä, johon saamme aina turvata. Kun tehdään yhdessä, meillä on hauskaa. Se ei ole pakkopullaa. Uskon, että tekemisen ilo ja yhdessäolon riemu myös näkyvät meistä. Vaikka emme osaakaan sanoin evankelioida, tuo ilo ja riemu on myös evankeliointia. Näytämme muille, että Jeesuksen omana on hyvä olla. Tapahtumassa käy paljon myös niitä ihmisiä, joille tuo kohtaaminen on ensimmäinen seurakunnan kanssa. Me olemme siis Jeesuksen käyntikortteja. Jos voimme hymyllä, ilolla ja ystävällisyydellä kohdata lähimmäisemme, vaikkapa pienen lapsukaisen siellä lasten temppuradalla, toteutamme Jeesuksen lähetyskäskyä omalta pieneltä, mutta tärkeältä osaltamme. Riittää, että välitämme myönteistä kokemusta. Se voi olla pieni alku jollekin suurelle.

Älä siis epäröi. Lähde mukaan. Kaikkein pieninkin tehtävä voi olla juuri se, joka johdattaa jonkun eksyneen taivaan tielle. Jos haluaisit tehtävän tulevassa Kirkonmäkitapahtumassa ole yhteydessä: jatta@mikaelmessu.fi

Syksyterveisin Jatta

 

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+