23.10.2016 Kristina Friman: ”Anteeksianto seurakuntaperheessä”

anteeksianto

Kuuntele Kristina Frimanin opetus Mikaelmessussa 23.10.2016 aiheesta: Anteeksianto seurakuntaperheessä.

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Kristiina Frimanin opetus Mikaelmessussa 23.10.2016 aiheesta ”Anteeksianto seurakuntaperheessä”.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Kahdestaan

mokki1Hiippailen puutarhakengissä syyslehtien värittämän nurmikon poikki pihan perällä tönöttävään leikkimökkiin. Lasken höyryävän kuuman teemukini lattialle, sytytän lyhdyn ja kynttilät ja kohennan tyynykasaa. Villasukkia jalkaani kiskoessani katse osuu ikkunasta kuistin valon edessä lepattaviin yöperhosiin. On ensimmäisiä iltoja, kun mökki tuntuu hiukan kolealta, mutta monet kynttilät lämmittävät vielä jonkin aikaa tarpeeksi, ettei aivan vielä tarvitse luopua tästä aarrekammiosta.

”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi…” (Matt 6:6)

Kesällä luin tätä hyvin tuttua Raamatun kohtaa toistuvasti. En päässyt siitä yli enkä ympäri. Olen hirvittävän huono keskittymään rukoukseen ja Raamattuun hälinän keskellä, joten eipä ollut ensimmäinen kerta, kun äänekkäässä talossamme kaipasin hiljaista omaa huonetta vain Isälle ja minulle.

mokki3Keidaskolo

Joten tyhjensin, maalasin ja sisustin kesälomani ensimmäiset päivät poikien vanhaa leikkimökkiä. Siitä ei tullut luxus-mökkiä, eikä siellä mahdu seisomaankaan kuin pää hiukan sivulle päin kallellaan. Mutta sain sen mitä kaipasin niin kovasti: pienen omalla tavallaan söpön hiljaisen kolon, jossa on heti rauha kun astuu ovesta sisään ja ajatukset kääntyvät etsimään ja odottamaan Jumalaa.

mokki2Yhdellä seinällä on post-it-lapuilla rukousmuistutuksia, jotka siirtyvät toiselle seinälle kiitosaiheiksi ajallaan. Isossa lasipurkissa on nippu värikkäitä liuskoja, joiden taakse on kirjoitettu niiden nimiä, joiden puolesta haluan muistaa huokaista. Lattialla on Raamattu ja kasa koristeltuja rukouspäiväkirjoja vuosien varrelta… Joskus vaan istun ja käperryn teemukini kanssa tyynyjen koloihin ja kun katse osuu pienen ikkunan yläpuolella olevaan ristiin, kuiskaan ”Tule Pyhä Henki…” Aina ei edes ihan osaa sanoittaa sitä, mitä kaipaa, mutta silloinkin voi jäädä odottamaan Isän syliin.

”Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matteus 6:6)

Kosketus

Jostakin tulee Tuulenvire, joka koskettaa sielun sopukoissa, kuin henkäys ja lämmön häivähdys. Tai saa sinnikkään lohdun ajatuksen. Tai rohkaistuu ja luottamus syntyy vaikeaan tilanteeseen. Tai niin kuin usein käy: huomaa unohtaneensa ajan kulun kun olikin niin hyvä olla siinä Isän kanssa kahdestaan hiljaisuudessa. Joskus ei ehkä mitään näistä juuri silloin, mutta myöhemmin tuli päivä, jolloin huomasi että rukouksiin ja huokauksiin oli vastattu…

Tämä on minun lempipaikkani Isän kanssa, mikä on sinun ja Isän lempipaikka?

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Onnea 5-vuotias Mikaelmessu!

mikaelmessu_onnea

Kiitos upeista juhlista sunnuntaina ja kaikista yhteisistä vuosista!

Mikaelmessun näky ”Haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi” on toteutunut minun kohdallani. Kun mietin tilannetta, jossa olin ennen kuin löysin uudestaan Jeesuksen ja sitä myötä tämän yhteisön, moni asia oli toisin. Nyt tuntuu kaukaiselta ajatella etenkin sitä, etten tuntenut seurakunnasta yhtään ketään, kun ensimmäistä kertaa tulin Kohtaamispaikkaan ja sitä kautta löysin myös Mikaelmessut. Olen, kuten miehenikin, saanut seurakunnasta monta rakasta ystävää. Perheenä olemme tutustuneet muihin lapsiperheisiin ja viettäneet paljon ihania hetkiä heidän kanssaan. Meidät otettiin heti lämmöllä ja rakkaudella vastaan ja meihin haluttiin tutustua. Saimme tuntea itsemme tervetulleiksi. Vuosien varrella yhteisön tarjoama tuki on ollut meille tärkeää. Koen niin, että yhteisö todella on meille perhe, ja toivon, että jokainen messuun tuleva saisi kokea samaa ihanaa armon ja rakkauden tunnelmaa.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

9.10.2016 Jouni Lehikoinen: ”Kutsuva seurakunta”

lehikoinen

Kuuntele Jouni Lehikoisen opetus Mikaelmessussa 9.10.2016 aiheesta: Kutsuva seurakunta

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Jouni Lehikoisen opetus Mikaelmessussa 9.10.2016 aiheesta ”Kutsuva seurakunta”.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Pelot voi voittaa

roosa_makkonenKuuntelin yhtenä iltana YLE Areenan kautta ohjelmaa kissojen maailmanhistoriasta. Kanssani ohjelmaa kuunteli musta hoitokissani Makkonen, kaunis, kiiltäväturkkinen ja kiltti, kiva kissa, ja harmaa Roosa, sekin kiltti, kaunis ja kiva.

Musta kissa, mitä tulee ensimmäisensä mieleen? No, tietenkin keskiaika ja noitaroviot. On kuvottavaa ajatellakaan kuinka moni viaton eläinparka on menettänyt henkensä ihmisten typeryyden takia. Mustia kissoja on sorrettu, koska niitä on pidetty paholaisen eläiminä, noitien kavereina ja itse perkeleinä. Kissojen rääkkäys on mm. Ranskassa ollut keskiajalla kansanhuvia samaan aikaan kun yläluokka kiusasi karhuja.

Kuitenkin niin kauan kuin kissat ovat olleet ihmisen kanssa tekemisissä, niitä on enimmäkseen arvostettu ja kunnioitettu. Ensimmäiset todisteet kissojen ja ihmisten yhteistyöstä ovat ajalta, jolloin maanviljely alkoi vakiintua Hedelmällisen puolikuun alueella ja kissoja tarvittiin viljavarastoihin rottavahdeiksi. Muinaisessa Egyptissä kissoja palvottiin taas jumalina. Kissajumala Bastet oli jonkin aikaa jopa muinaisen Egyptin tärkein jumala. Foinikialaiset, tuo mainio purjehtijakansa, varasti Egyptistä kissoja laivoihinsa rottavahdeiksi ja olivat näin mukana kissojen maailmanvalloituksessa.  Myös toinen maineikas purjehtijaporukka, viikingit, kuljettivat omia rotanpyytäjiä mukanaan purjehduksillaan. Ja kun viikingit perustivat kauppapaikkoja, jättivät myös heidän kissansa leimansa alueelle. Esimerkiksi Shetlannin alueella on aivan omanlaisensa kissakanta ja kissapopulaatiosta voidaan mitokondrioiden avulla selvittää viikinkien kissojen jälkeläiset.

Kenkälaatikko muutti kaiken

roosa_voittaja_rajKissojen maailmanhistoria- ohjelmassa tutkija kertoi, että kissat pitävät meitä ihmisiä tasavertaisina itsensä kanssa. Kysyin asiaa tulostimeni päällä makaavalta Makkoselta. Katti vilkaisi minua ja alkoi pestä itseään. Se siitä tasavertaisuudesta! Olen myös havainnut, että hoitokissoillani on oma arvojärjestyksensä. Yleensä isompi Makkonen on määrännyt pienempää Roosaa ja läpsinyt tätä ohi mennessään. Yhtenä päivänä tapahtui kuitenkin jotakin, joka muutti tilannetta: Roosa ja Makkonen kävivät tuijotuskilpailua siitä, kumpi saa mennä kenkälaatikkoon makaamaan. Roosa voitti kilpailun ja voi sitä itseluottamuksen määrää, joka virtasi Roosaan ja itsevarmana voittajana, onnellisena sankarittarena Roosa makasi kenkälaatikossa.

Roosan käytökseen tuli sen jälkeen uudenlaista varmuutta. Makkonen, joka tykkää loikoilla tulostimeni päällä ei enää välttämättä pääsekään siihen, koska Roosa on jo siellä. Roosa makaa mielellään eteisen lipaston päällä, mutta niin makaa Makkonenkin – jos Roosa päästää. Esimerkkejä on monia. Kaikki alkoi kenkälaatikosta.

Peloista vapauteen

Roosa voisi olla esimerkkinä siitä kuinka voittaa pelkonsa, luottaa kykyihinsä ja uskaltaa mennä pahvilaatikkoon ja valloittaa se. On huima tunne kun voittaa pelkonsa ja antaa elämän kantaa. Pelko kahlitsee, hallitsee ja pahimmillaan lamaannuttaa. Minun elämässäni on ollut aika, kun pelkäsin niin paljon, että pelon kahlitsemana ja lamaannuttamana en aina edes uskaltanut nousta aamulla sängystä. Niihin aikoihin suihkuun mennessäni pidin huolen, siitä, etten vahingossakaan vetänyt suihkuverhoa suojaksi. Olin näet varma, että joku tulee, tappaa ja puukottaa minut. Iltaisin laitoin ulko-oveani vasten pönkän, ettei kukaan pääse tietämättäni asuntooni. Esimerkkejä siitä kuinka olin pelon vanki ja uhri, on lukemattomia. Toipumiseni alkoi vähitellen. Aloin päästää irti menneisyyteni taakoista ja sitä teen edelleenkin. Olen kuin Roosa-kissa: lopulta olen voittaja ja kuulun voittajien porukkaan. Kiitos Herralle siitä!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter