Sunnuntaiaamu. Heräilen Mikaelin kirkon kellojen sointiin. Siellä ne soivat kertoen messun alkamisesta. Niin, kello on kymmenen. Minkäs sille aamu-unisena mahtaa, ei ole helppoa heräillä aamukirkkoon: en tälläkään kertaa herännyt ajoissa. Vaan eipä hätää, iltapäivällä kello 17 alkaa Mikaelmessu. Voi siis rauhassa veivata aamupalaa ja keittää kahvit, ei ole kiire minnekään. Päivällä ehdin mukavasti hoitaa harrastukset alta pois ja vielä laittaa ruokaa. Sitten iltapäivällä alkaa Mikaelmessu.
Iloa, lepoa ja rauhaa
Muistan kun ensimmäisiä kertoja olin messussa, valitsin istumapaikkani melkoisen takaa ollakseni huomaamaton. Sitten kuitenkin ajan kanssa rohkaistuneena olen hiljalleen penkkirivi penkkiriviltä edennyt paikoille, joihin äänentoistolaitteet tuovat äänen kuuluvammin. Muutenkin on mukavampi olla yhdessä muiden kanssa.
On niin selittämättömän levollinen olo istua kirkonpenkillä ja istua, rukoilla, kuunnella saarnaa, nauttia ehtoollista, levätä ja laulaa Jumalan kunniaksi niin että raikaa… tai sitten vaan olla. Tai sitten osallistua vapaaehtoisena ja auttaa järjestelyissä – sekin on mahdollista. Mikaelmessu on yhteinen messu.
Messussa ympärillä on tuttuja ja tuntemattomia kasvoja, nuoria ja vanhoja. On hymyileviä kasvoja, hieman totisempia kasvoja ja ajatuksiinsa uponneita ilmeitä. On köyhiä ja on rikkaita. Kaikki olemme yhtä perhettä, vaikka ei sitä välttämättä siellä ajattelekaan. Jokainen tullut kuuntelemaan Sanaa.
Sittenkin uskovainen perhe 🙂
Tiedättekö, joskus rukoilin, että vanhempani ja sisarukseni tulisivat myös uskoon. En nimittäin ole uskovaisesta perheestä. Rukoilin paitsi lähimmäisteni uskoon tuloa, niin myös kiukuttelin sitä, miksi en voinut syntyä uskovaan perheeseen. Olisi kaikki ollut elämässä helpompaa. Kyllä se kuulostaa hiukan hassulta, mutta joka tapauksessa niin rukoilin. Aikani rukoiltuani tajusin, että minullahan on uskovainen perhe: seurakunta. Siskot ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Se perhe on aika iso, ihan valtava. Osa siitä isosta perheestä kokoontuu Mikaelin kirkossa. Kiitän Jumalaa, että saan käydä lämminhenkisessä jumalanpalvelusyhteisössä, jossa voi olla niingo gotonas.
Jeesus kyllä kuulee rukoukset, ei mene ohi Hänen korvien huokauskaan!
