Jotta keittiöblogitrilogia saataisiin päätökseen, tarvitaan vielä yksi keittiöblogi – kenties yleisön pyynnöstä huolimatta.
Olipa kerran omena. Omenassa oli pieni ruskea pilkku. Kukaan ei huomioinut pilkkua ja syönyt omenaa pois, joten pieni ruskea pilkku kasvoi suuremmaksi pilkuksi. Keittiön asukki oli pilkun suhteen utelias, mutta ei tehnyt mitään. Pilkku eli omaa elämäänsä, asukki omaansa.
Eräänä päivänä asukki otti omenan käteensä vain huomatakseen, että sormi upposi omenaan. Asukki hämmästyi, yritti ekologisena henkilönä syödä hyvän osan omenasta, mutta ruskeaposkisen omenan ruska ulottui omenan ytimeen saakka ja omena oli hapan. Asukki sylkäisi omenanpalan kompostiin, heitti rontin pois ja tietenkin pahoitti mielensä pahanpäiväisesti.
Jos olisit asukin Luoja ja Puolustaja, olisitko yrittänyt puhua ja varoittaa asukkia pilkun kasvamisesta? Vai olisitko vaiennut pilkusta ja antanut omenan pahentua kattoon katsellen?
