Olin 15.-16.10. Mikaelmessuleirillä Rymättylän Kunstenpäässä. Oli oikein ihanaa viettää viikonloppua yhdessä muiden osallistujien kanssa ylistäen, rukouksessa sekä muun muassa saunoen. Hanne ja Piia olivat valmistelleet myös ohjelmaa, jonka puitteissa pääsimme maalaamaankin ja jopa toistemme hartiahieronnasta hetkeksi nauttimaan. Jeesuksen omien kanssa vietetty aika Herran läsnäolossa on aina ravitsevaa ja rakentavaa, ja ainakin minun kohdallani vahvistaa uskoa. Siksi seurakuntayhteys onkin niin tärkeä!
Arjen keskelle
Kotiin palattua ja arjen keskellä varmaan itse kunkin oli taas kohdattavana niitä, jotka eivät ole uskossa. Vaikka tuollaisen viikonlopun jälkeen tekisikin mieli tyrkyttää Jeesusta kaikille, se ei välttämättä ole toimivin vaihtoehto. ”Käännytystyössä” maltti on valttia ja muutenkin on hyvä muistaa, että usko tulee Jumalalta.
Toisaalta Jeesus antoi meille lähetyskäskyn, emmekä voi sitäkään sivuuttaa. Omassa ystäväpiirissäni minun on ollut helppo kertoa uskoon tulemisestani ja olen saanut sopivissa tilanteissa rukoilla ystävieni puolesta. Harva kuitenkaan oikeastaan ymmärtää kuka Jeesus todella on ja monella on tavalla tai toisella negatiivinen käsitys kristinuskosta – vaikkapa ristiretkien ja noitavainojen tai lakihenkisyyden vuoksi.
Minkälaiset kasvot annamme kristinuskolle?
Itse koen tärkeäksi kaikissa kanssakäymisissäni pyrkiä toimimaan rakkaudessa ja ilmentämään rakkauden niitä ominaisuuksia, joista Paavali kirjoittaa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. Haluan myös kunnioittaa lähimmäisteni (ja kauimmaisteni) elämänkatsomuksia. Meillä nykyajan kristityillä on mahdollisuus näyttää maailmalle kristinuskon todelliset kasvot. Uskon, että varmimmin Jumala tulee tunnetuksi meidän kauttamme kun viemme Hänen rakkautensa sinne missä kuljemmekin ja annamme itsemme vähetä ja Hänen lisääntyä. Ja tässähän riittää haastetta! Siunattua matkaa meille. <3
