Liityin kirkkoon viime kesäkuussa. Olen 38-vuotias nainen, joten se on tavallaan uutinen. Miksi en ole aiemmin kuulunut kirkkoon?

Minut on lapsena kastettu, mutta en käynyt rippikoulua silloin kuin muut. Halusin kyllä rippileirille parhaan ystäväni kanssa, mutta isäni ei päästänyt. Päivärippikouluun olisin päässyt, mutta se ei kiinnostanut minua. Voisi kysyä, että miksi se ei kiinnostanut?

Käsittämätön kieli ja tuomitseva asenne ajoivat kauas

Ensinnäkään en koskaan oikein saanut mitään niistä jumalanpalveluksista, joissa me koululaiset kouluaikoina kävimme. Papit puhuivat niitä näitä – jotakin sen ikäiselle käsittämätöntä tasaisen monotonisilla äänillään – ja vielä kirjakielellä. Muistan harmitelleeni, kun minua taitavammat laulajat lauloivat virsiä niin hiljaa, että minä vähän kehittymättömämpänä laulajana en kehdannut laulaa täyteen ääneen.

Toiseksi minulle muodostui nuoruusvuosieni aikana negatiivinen käsitys kristityistä: heille kaikki tuntui olevan syntiä. Tuomitseminen ja pelko tuntuivat olevan koko kuvion keskiössä. Jossakin jonkun seurakunnan tilaisuudessa, jonne luokkatoverini opiskeluaikoina sai minut houkuteltua, en kokenut saavani kysymyksiini mitään järkeviä vastauksia. Amerikkalainen pastori vain taputteli Raamattuaan ja koin, että kysymyksiäni pidettiin hyökkäyksenä kristinuskoa vastaan. Yhden ainoan henkilön taholta koin hyväksyvää rakkautta nuorta etsijää kohtaan.

Joogasta Alfaan

Olin lapsena uskonut Jumalaan itsestäänselvyytenä ja ”jutellut” Hänelle jatkuvasti. Se suhde jäi vuosiksi taka-alalle. Kun sitten aktiivisemmin taas aloin ylläpitää jumalasuhdetta, se ei kuitenkaan vienyt minua kristittyjen pariin, vaan etsin tietä Jumalan luokse muualta, mm. muinaisten tietäjien opeista ja jooga-perinteestä. Vasta viime vuonna alkuvuodesta päädyin Alfa-kurssille, että pääsisin liittymään kirkkoon. Jostakin syystä koin, että haluaisin sen tehdä.

Jeesus ilmestyi minulle

Alfa-kurssin leirillä Jeesus ilmestyi minulle, otti kädestäni kiinni ja kutsui seuraamaan Häntä. Se oli siinä – enää ei tarvinnut etsiä. Löysin kristittyjä, jotka ovat elävässä uskossaan vapaita ja iloisia. Löysin ensin Haraisten kodin, jossa ylistys oli jotakin muuta kuin virsien laulamista tuskin kuuluvalla äänellä kädet ristissä hiljaa istuen ja opetus oli puhuttelevaa ja kohottavaa. Vähän myöhemmin löysin myös edistyksellisen Mikaelin seurakunnan ja Mikaelmessun, jonka arvot Armo, Rakkaus ja Ilo tuntuvat messun ilmapiirissä.

Rakastamalla yhteys ihmiseen

Oman historiani jakamisen pointti on se, että uskon nuoren minäni kaltaisia ihmisiä olevan lukuisia. Etenkään uudempaa sukupolvea ei helposti kiinnosta seurakunta tai uskonnollinen yhteisö, joka ei konkreettisesti tuo mitään lisäarvoa elämään. Puhun siis nyt itseni kaltaisista ihmisistä, jotka eivät ole lapsesta alkaen olleet mukana seurakunnan toiminnassa.

Sen vuoksi meidän kristittyjen olisi hyvä olla tarkkana miten lähestymme niitä, joille Jeesus on vielä vieras. Jos osoitamme rakkautta ja hyväksymme heidät sellaisenaan, voimme päästä lähestymään heitä, ja he voivat huomata Kristuksen työn meissä. Silloin annamme positiivisen kuvan kristityistä.

Jos taas lyömme Raamatulla päähän tai avaamme puheen sanomalla vaikka joogan harrastajalle joogan olevan Saatanasta, niin peli voi olla menetetty vuosiksi tuon ihmisen kohdalla. New Age -piireissä liikkuu paljon etsijöitä, jotka voisivat olla hyvinkin valmiita ottamaan Jeesuksen elämäänsä, jos joku osaisi heille oikein sanoin Vapahtajasta kertoa. Se, että sanoo joogaajalle tai Reiki-hoitajalle, että tuo mitä teet on Paholaisesta, ei tuo toivottua lopputulosta.

Meidän täytyy luoda yhteys ihmiseen, jolle haluamme evankeliumia valottaa. Ei kukaan ole uskossaan heti täydellinen. Hyvä on, jos saamme edes kylvettyä uskon siemenen toiseen. Se ei onnistu muuta kuin rakkaudesta käsin, sillä vain rakkaus herättää vastakaikua.

Tilaa ja aikaa Pyhän Hengen työlle

Juottakaamme maitoa niille, jotka eivät kestä vahvaa ruokaa, kuten Paavali sanoi (1 Kor 3). Muistakaamme myös mitä Jeesus sanoi: ”Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.” Jeesus sanoi myös: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” ja ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi.” Me voimme jättää tuomitsemisen Jumalalle, ja toteuttaa näitä kehotuksia. Myös omiemme parissa voimme olla kärsivällisiä toistemme kanssa ja antaa Pyhän Hengen tehdä työtään jokaisessa sen mukaan mihin kukin on valmis.

Olkaamme nöyriä ja ymmärtäkäämme, että Herran tiet ovat tutkimattomat. Emme me tiedä, mikä on Jumalan suunnitelma kenenkin kohdalla. Rohkaiskaamme siis toisiamme sen sijaan, että arvostelemalla lannistaisimme muita. Jumalan rakkaudella on itsessään voima muuttaa asioita ja ihmisiä parempaan suuntaan. Annetaan tuon rakkauden loistaa meistä tähän kärsivään maailmaan.

Saan jäädä Isän syliin lepäämään
Oho! Minä luen Raamattua.
Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter