Luomme ulkoisia olosuhteitamme mieleisiksemme

Meillä ihmisillä on taipumus pyrkiä luomaan elämämme ulkoiset olosuhteet sellaisiksi, että voimme kokea onnellisuutta ja merkityksellisyyttä. Tämä kuulostaakin ihan mielekkäältä, eikö? Pyrimme löytämään itsellemme sopivan työn, kodin ja ihmissuhteet. Monesti käytämme paljon aikaa ja ponnistelemme kovasti saavuttaaksemme meille ideaalit olosuhteet. Unohdamme kuitenkin, että mikään ei ole pysyvää. Unelmiemme kotitalo voi palaa. Puolisomme tai lapsemme voi kuolla tai vaan muuttua ihan toiseksi henkilöksi kuin kuvittelimme. Voimme menettää työpaikkamme jne. Voi myös käydä niin, että huomaamme, ettei unelmatyömme olekaan enää unelmatyö tai muut elämämme olosuhteet eivät enää tunnu oikeilta.

Kootkaamme sen sijaan aarteita taivaaseen

Ei ole väärin pyrkiä tyydyttävään elämään, mutta tärkeämpää kuin rakentaa itselle mieluisia ulkoisia olosuhteita on luoda sellaiset sisäiset olosuhteet, että voi kokea merkityksellisyyttä ja elämäniloa pääsääntöisesti koko ajan. Vain antamalla elämämme Korkeimman käsiin pystymme luomaan tällaiset olosuhteet. Vain etsimällä Jumalan tahtoa ja toteuttamalla sitä elämässämme voimme saavuttaa pysyvän onnellisuuden.

Jeesus sanoo:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Matt 6: 19-20)

Jeesus myöskin sanoo:

”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään,vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:26-27)

Tämä on aika vahvasti sanottu. Meidän tulee olla valmiita luopumaan kaikesta maallisesta. Nauttikaamme maallisista siunauksista suurena lahjana, joka meille hetkeksi annetaan.

Olosuhteet eivät horjuta sitä, joka luottaa Jumalaan

Paavali jaksoi ylistää Jumalaa ja suorittaa saamaansa tehtävää, evankeliumin julistamista, vaikka joutui useasti vankilaan, pahoinpidellyksi, ruoskituksi ja kivitetyksi. Olosuhteet eivät siis olleet kovin mieluisat. Nelson Mandela mainitsi vankilassa viettämänsä vuodet elämänsä parhaaksi ajaksi. Jotain syvällistä hänkin siis oli elämästä oivaltanut. Miksi emme siis me, mahdollisesti hyväosaisemmat, olisi valmiita antautumaan Jumalan tahtoon?

Antautuminen on tuonut rauhan

Itse olen aina halunnut paljon kaikkea ja olen paljon saanutkin. Minkään elämääni haluamani asian saaminen ei ole kuitenkaan tuonut rauhaa ja tyytyväisyyttä. Olen jo pidempään ollut tietoinen siitä, että onnellisuutta ei voi etsiä itsensä ulkopuolelta, mutta en ole pystynyt löytämään sitä sisimmästäni. Nyt olen tilanteessa, jossa en tiedä mitä haluaisin elämältä muuta kuin toteuttaa Hänen tahtonsa. Unelmatyöni ei enää ole unelmatyö, minulla ei ole parisuhdetta eikä perhettä, talouteni ei ole tasapainossa, mutta silti olen nyt tyytyväisempi elämääni kuin koskaan. Tiedän, että Jumalan tahto minua kohtaan on hyvä ja voin luottaa Hänen suunnitelmaansa. Kiitos Jumalalle siitä!

Uskovien ystävyys - huolenpitoa ja hihhulointia
Pieniä rakkauden tekoja - isoja vaikutuksia
Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter