Ensimmäiset kesät uskovana olivat kovia. Tai ei – ne olivat kepeitä ja täynnä kaikkea. Kesäksi seurakunta hiljeni ja uudet uskovat saivat liihotella kuka missäkin. Minulle tämä tarkoitti sitä, etten tehnyt kesäisin mitään hoitaakseen suhdettani Taivaan Isään. Joku voisi ajatella, että on kummallista, jos ei usko hoitamatta säily. Itselleni uskovien yhteys, ihmisten näkeminen siis, on kuitenkin kuin vesi kasville. Olin siis aavistuksen nahistunut ensimmäisten uskovana viettämieni kesien jälkeen.
Mikaelmessuyhteisössä tapahtuu onneksi kesälläkin. On viikottainen kesäraamis, seurakuntaperheiden kokoontumisia, kaksi kesämessua ja jopa koirien uimarantaretki. Yksin ei tarvitse olla.
Miten huoltaa uskoa?
Itselleni tärkeää on ollut myös miettiä, miten huoltaa uskoani kotona ja kesän riennoissa, kun kaikki seurakunnan kesätapahtumat eivät aikatauluuni sovi. Kuulun Facebook-ryhmään, jossa luemme yhteistä Raamatun kohtaa päivittäin. Tällä hetkellä se on Mooseksen kirjoista ensimmäinen. Näen uskovaa ystävääni, soittelemme, kirjoittelemme. Iloitsen luonnosta ja omista läheisistäni. Rukoilen.
Muodikkaasti tiivistän kesäisen uskonhuollon kolmeen samalla kirjaimella alkavaan prinsiippiin:
- Rukous – hiljenny, kiitä ja pyydä
- Raamattu – lue, pohdi ja keskustele
- Ryhmä – näe, soita ja iloitse 🙂
