Sain kutsun Turun ammattikorkeakouluun pääsykokeisiin. Vähän harmitti ennen  lähtöä, kun pääsykoepäivälle oli ennustettu koko viileän ja pilvisen alkukesän lämpimintä päivää. Kotoani on Turkuun kolmen tunnin ajomatka, joten kaunis päivä kuluisi minulta auton penkillä. Olin varannut mielestäni reippaasti aikaa matkan taittamiseen, mutta pysähtyessämme tankkaamaan kirkonkylällä, tajusin tehneeni kohtalokkaan ajatusvirheen: olin laskenut, että jos lähdemme ajamaan klo 9.15, olemme perillä hyvissä ajoin. Huoltoasemalle saapuessamme kello oli 9.30, ja pääsykoe alkaisi klo 12 , paikalla kehotettiin olemaan viimeistään klo 11.50. Alkoi näyttää siltä, että minusta ei vieläkään tulisi sosionomi-opiskelijaa… Lähdimme kuitenkin ajelemaan kohti Turkua, koska olin sopinut hakevani ystäväni liiketilojen varastossa säilytyksessä olleet kalusteeni pois uuden yrittäjän tieltä. Rukoilimme, että Jumalan tahto tässä asiassa tapahtuisi, ja jatkoimme matkaa.

Muistin, että pääsykoekutsussa oli puhelinnumero, josta voisi tiedustella pääsykokeeseen liittyvistä asioista. Koitin soittaa numeroon selvittääkseni voiko pääsykokeeseen tulla myöhässä. Kukaan ei kuitenkaan vastannut. Noin puolivälissä matkaa oli selvää, että en mitenkään ehtisi ajoissa, joten mieheni kurvasi tutulle uimarannalle matkan varrella. Uida polskin hetken ja lämmittelin sitten auringossa, miettien että ehkä Jumalalla on minun varalleni sitten kuitenkin jotain muuta suunnitteilla.

Kun pääsimme tien päälle, sain puhelun; soittaja oli pääsykokeen valvoja. Hän sanoi, että pääsykokeeseen voisi tulla aina klo 12.30 asti. Voi ei, ajattelin; olisimme ehtineet, jos emme olisi pysähtyneet. Kurvasimme ICT-talon eteen hieman yli puolen ja pääsykoetilan edessä oli klo 12.36. Oven edessä penkillä päivystävät tutorit pahoittelivat, mutta eivät voi päästää minua sisään, koska kello oli yli puolen. Yksi heistä hoksasi kuitenkin kysyä, olinko minä soittanut ja ilmoittanut myöhästyvänsä. Hetken kuluttua istuin salissa koepaperit edessäni helpotuksesta huokaisten. Kuukauden kuluttua sain sähköpostitse tiedon, että olin valittujen joukossa.

Mitä tämä kokemus opetti minulle? Sen, että Jumalalla on meille jokaiselle se paras suunnitelma. Minun kohdallani Jumala tässä tapauksessa antoi minulle tilaisuuden nauttia kauniista kesäpäivästä kaipaamallani tavalla ja samalla tehdä pääsykokeen täysin ilman paineita, koska olin jo luopunut ajatuksesta, että edes ehtisin paikalle. Jos oikein tarkkaa elämäänsä, niin varmaan meillä jokaisella on tästä lukuisia esimerkkejä koskien niin arjen sujuvuutta kuin elämän suurten kysymysten ratkaisuja.

Marion Routti

”Saa tietysti, niinhän minä lupasin”
Pasi Jaakkola14.1.2018: "Unelmaseurakunta 1: Jeesus"
Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+