Vähän aikaa sitten tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä, kun olin haalaripukuisena nuorena opiskelijana kavereideni kanssa viettämässä iltaa paikallisessa ravintolassa, ja komea hymyilevä mies tuli hakemaan minua tanssimaan. Ihastuimme toisimme ja tässä sitä ollaan, valtava määrä yhteisiä kokemuksia rikkaampana. Vuosiin on mahtunut ihania, kevyitä, iloisia, onnellisia aikoja, mutta myös valtavia menetyksiä, surua, sairautta ja raskaita vuosia.
Olimme olleet jo monta vuotta naimisissa, kun osallistuimme monien ystäviemme suosittelemalle avioliittoleirille. Olimme tuolloin keskellä raskasta elämänvaihetta, johon oli kuulunut ja kuului masennusta, työttömyyttä, lapsettomuutta, hedelmöityshoitoja ja keskenmenoja, joista raskain oli kaksospoikiemme menetys raskausviikolla 19.
Avioliittoleirillä saimme keskittyä täysin avoimesti kertomaan toisillemme synkimmistäkin tunteistamme, erilaisista tarpeistamme ja pohtimaan sitä, mitä elämältä oikein haluamme. Tuo viikonloppu oli meidän avioliitollemme käänteentekevä, ja vasta sen jälkeen olemme todella alkaneet yhdessä käydä läpi tunteitamme ja tarpeitamme. On ihanaa saada olla täysin avoin, ja uskaltaa luottaa siihen, että toinen pysyy rinnalla, vaikka paljastan hänelle itsestäni
nekin puolet, joista ei kehtaisi ja haluaisi puhua. Ja miten tärkeää oli huomata esimerkiksi se, että meidän niin sanotut rakkauden kielemme ovat ihan erilaisia: toinen toivoo esimerkiksi paljon läheisyyttä, kun taas toinen kaipaa kauniita sanoja ja rakkaudentunnustuksia.
Kun pastorimme mainitsi, että seurakunnastamme puuttuu avioliittoperhe (eli pienryhmä), ajattelin, että asialle on tehtävä jotain. Innostuimme mieheni kanssa molemmat ja unelmamme on, että tässä ryhmässä voisimme yhdessä toisten avioparien kanssa avoimesti ja luottamuksella jakaa elämäämme ja kasvaa vaimoina ja aviomiehinä. Jokainen aviopari on lämpimästi tervetullut mukaan. Aloitamme ryhmän vetämisen vielä tänä keväänä.
Olemme itse huomanneet, että vaikka tärkein ”työ” avioliiton eteen tehdään kahdestaan, erilaiset avioliittoon liittyvät illat, pienryhmät ja tapahtumat, joissa tapaa muita aviopareja ja saa keskustella heidän kanssaan, avaavat silmät näkemään omankin avioliiton eri perspektiivistä ja antavat paljon uusia työkaluja ja ideoita, miten ehkä voisi toimia.
Samuli Putro laulaa kauniisti ja osuvasti: ”Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.” Olen kiitollinen, että Jumala on antanut minulle lahjaksi aviomieheni. Siksi haluan ruuhkavuosienkin keskellä löytää tarpeeksi aikaa avioliitollemme.
Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan uuteen avioliittoryhmään, laita sähköpostia: leena.malmivirta@gmail.com
Leena Malmivirta
