Kuuntele: Pasi Jaakkolan 21.8.2016 Mikaelmessussa pitämä opetus aiheesta ”Jeesus ja lähimmäinen”
(Voit ladata tiedoston klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.)
Aluksi minun on kerrottava itsestäni ja omasta historiastani. Kasvoin perinteiseen luterilaiseen perheeseen perinteikkäällä pikkupaikkakunnalla. Kirkossa käytiin joskus ja jouluna. Syntisessä Turun kaupungissa kuitenkin ystävä jallitti Alfa-kurssille. Sitä kautta ajauduin Nuoren Katariinan seurakuntaan – ja seurakunta muutti maailmani. Sain elää ja kasvaa hulvattomassa porukassa, joka oli samalla hengellisesti hyvin elävä. Tuossa seurakuntaporukassa kutsumusopettajasta tuli kutsumuspappi ja myös luonteeni alkoi muuttua, pitkän linjan ystävän mukaan positiiviseen suuntaan.
Kun 10 vuotta sitten aloitin pappina Mikaelinseurakunnassa, halusin tarjota muille sitä samanlaista hyvää, missä olin saanut olla osallisena opiskelijaseurakunnassa. Aloitimme Alfa-kurssin ja kurssin jälkeen tarvittiin kokoontumisille jatkoa. Silloin alkoivat Kohtaamispaikka-illat, jotka myöhemmin kasvoivat Mikaelmessuksi. Iltapäivämessuna se on muodoiltaan nykyaikaisempi ja sisällöltään kohtaavampi sekä ennen kaikkea yhteisöllinen. Mikaelmessu toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa ja se päättyy aina yhteiseen iltapalaan kirkossa.
Yhteisö tarkoittaa lämmintä huolehtimista
Mikaelmessu on kuitenkin enemmän kuin jumalanpalvelus – se on yhteisö. Yhteisöstä tulee mieleen joko ahdistava painostus tai lämmin toisista huolehtiminen. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ennen kaikkea haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi. Kirkossa on kiva käydä, mutta syvällisempi tutustuminen toisiin tapahtuu muualla – pienemmissä porukoissa. Sitä varten olemme alkaneet perustaa perheitä. Perheitä? Ne ovat 10–20 hengen porukoita, jotka kokoontuvat yhteen tutustumaan syvemmin toisiinsa ja Jumalaan. Kaikkia kokoontumisia ohjaa armo (jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on), rakkaus (me haluamme kasvaa toistemme rakastamisessa = tekoja) ja ilo (seurakunnassa saa ja tulee olla hauskaa). Seurakuntaperheitä on erimallisia: nuorten aikuisten, rukoilijoiden, särkyneiden saviruukkujen, lapsiperheiden, sekalaisen seurakunnan jne.
Toivon, että jokainen, joka löytää Mikaelista itselleen perheen saisi kokea saman positiivisen muutoksen kuin minä aikoinaan: löytää hyviä ystäviä, antaa Jumalan hoitaa omia haavoja ja löytää sen tehtävän, jota varten sinut on luotu maailmaan. Haluamme myös antaa tuota hyvää eteenpäin ja muuttaa maailmaa Jumalan rakkaudella. Paakarlan ruokakassi-illat ovat tätä konkreettisimmillaan. Kun ensikertaa pääset palvelemaan näin lähimmäistä, se jättää jäljen sydämeesi. Ja mikä vielä ihmeellisempää – se jättää jäljen siihen sydämeen, jota olet palvellut. Kyllä Jumalan seurakunta on ihmeellinen!
Jos innostuit ja haluat löytää oman seurakuntaperheesi Mikaelista: Tule Mikaelmessuun! Voit myös tutustua perheisiin ja niiden vetäjiin (isä ja äiti) perhesivulla.
Pasi Jaakkola, kappalainen ja Mikaelmessu-yhteisön paimen.
