Ajatuksia, fiiliksiä ja kokemuksia uskosta ja yhteisöelämästä Mikaelmessun tapaan.

6.11.2016 Jaakko Paakkanen: ”Ikuinen elämä?”

ikuinen_elama

 

Kuuntele Jaakko Paakkasen opetus Mikaelmessussa 6.11.2016 aiheesta: Ikuinen elämä?

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Jaakko Paakkasen opetus Mikaelmessussa 6.11.2016 aiheesta ”Ikuinen elämä?

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Kristinuskon todelliset kasvot

img_4637

 

Olin 15.-16.10. Mikaelmessuleirillä Rymättylän Kunstenpäässä. Oli oikein ihanaa viettää viikonloppua yhdessä muiden osallistujien kanssa ylistäen, rukouksessa sekä muun muassa saunoen. Hanne ja Piia olivat valmistelleet myös ohjelmaa, jonka puitteissa pääsimme maalaamaankin ja jopa toistemme hartiahieronnasta hetkeksi nauttimaan. Jeesuksen omien kanssa vietetty aika Herran läsnäolossa on aina ravitsevaa ja rakentavaa, ja ainakin minun kohdallani vahvistaa uskoa. Siksi seurakuntayhteys onkin niin tärkeä!

Arjen keskelle

Kotiin palattua ja arjen keskellä varmaan itse kunkin oli taas kohdattavana niitä, jotka eivät ole uskossa. Vaikka tuollaisen viikonlopun jälkeen tekisikin mieli tyrkyttää Jeesusta kaikille, se ei välttämättä ole toimivin vaihtoehto. ”Käännytystyössä” maltti on valttia ja muutenkin on hyvä muistaa, että usko tulee Jumalalta.

”Hän (Jeesus) jatkoi: ´Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo´.” (Joh. 6:65:)

Toisaalta Jeesus antoi meille lähetyskäskyn, emmekä voi sitäkään sivuuttaa. Omassa ystäväpiirissäni minun on ollut helppo kertoa uskoon tulemisestani ja olen saanut sopivissa tilanteissa rukoilla ystävieni puolesta. Harva kuitenkaan oikeastaan ymmärtää kuka Jeesus todella on ja monella on tavalla tai toisella negatiivinen käsitys kristinuskosta – vaikkapa ristiretkien ja noitavainojen tai lakihenkisyyden vuoksi.

Minkälaiset kasvot annamme kristinuskolle?

Itse koen tärkeäksi kaikissa kanssakäymisissäni pyrkiä toimimaan rakkaudessa ja ilmentämään rakkauden niitä ominaisuuksia, joista Paavali kirjoittaa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. Haluan myös kunnioittaa lähimmäisteni (ja kauimmaisteni) elämänkatsomuksia. Meillä nykyajan kristityillä on mahdollisuus näyttää maailmalle kristinuskon todelliset kasvot. Uskon, että varmimmin Jumala tulee tunnetuksi meidän kauttamme kun viemme Hänen rakkautensa sinne missä kuljemmekin ja annamme itsemme vähetä ja Hänen lisääntyä. Ja tässähän riittää haastetta! Siunattua matkaa meille. <3

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

23.10.2016 Kristina Friman: ”Anteeksianto seurakuntaperheessä”

anteeksianto

Kuuntele Kristina Frimanin opetus Mikaelmessussa 23.10.2016 aiheesta: Anteeksianto seurakuntaperheessä.

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Kristiina Frimanin opetus Mikaelmessussa 23.10.2016 aiheesta ”Anteeksianto seurakuntaperheessä”.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Kahdestaan

mokki1Hiippailen puutarhakengissä syyslehtien värittämän nurmikon poikki pihan perällä tönöttävään leikkimökkiin. Lasken höyryävän kuuman teemukini lattialle, sytytän lyhdyn ja kynttilät ja kohennan tyynykasaa. Villasukkia jalkaani kiskoessani katse osuu ikkunasta kuistin valon edessä lepattaviin yöperhosiin. On ensimmäisiä iltoja, kun mökki tuntuu hiukan kolealta, mutta monet kynttilät lämmittävät vielä jonkin aikaa tarpeeksi, ettei aivan vielä tarvitse luopua tästä aarrekammiosta.

”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi…” (Matt 6:6)

Kesällä luin tätä hyvin tuttua Raamatun kohtaa toistuvasti. En päässyt siitä yli enkä ympäri. Olen hirvittävän huono keskittymään rukoukseen ja Raamattuun hälinän keskellä, joten eipä ollut ensimmäinen kerta, kun äänekkäässä talossamme kaipasin hiljaista omaa huonetta vain Isälle ja minulle.

mokki3Keidaskolo

Joten tyhjensin, maalasin ja sisustin kesälomani ensimmäiset päivät poikien vanhaa leikkimökkiä. Siitä ei tullut luxus-mökkiä, eikä siellä mahdu seisomaankaan kuin pää hiukan sivulle päin kallellaan. Mutta sain sen mitä kaipasin niin kovasti: pienen omalla tavallaan söpön hiljaisen kolon, jossa on heti rauha kun astuu ovesta sisään ja ajatukset kääntyvät etsimään ja odottamaan Jumalaa.

mokki2Yhdellä seinällä on post-it-lapuilla rukousmuistutuksia, jotka siirtyvät toiselle seinälle kiitosaiheiksi ajallaan. Isossa lasipurkissa on nippu värikkäitä liuskoja, joiden taakse on kirjoitettu niiden nimiä, joiden puolesta haluan muistaa huokaista. Lattialla on Raamattu ja kasa koristeltuja rukouspäiväkirjoja vuosien varrelta… Joskus vaan istun ja käperryn teemukini kanssa tyynyjen koloihin ja kun katse osuu pienen ikkunan yläpuolella olevaan ristiin, kuiskaan ”Tule Pyhä Henki…” Aina ei edes ihan osaa sanoittaa sitä, mitä kaipaa, mutta silloinkin voi jäädä odottamaan Isän syliin.

”Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matteus 6:6)

Kosketus

Jostakin tulee Tuulenvire, joka koskettaa sielun sopukoissa, kuin henkäys ja lämmön häivähdys. Tai saa sinnikkään lohdun ajatuksen. Tai rohkaistuu ja luottamus syntyy vaikeaan tilanteeseen. Tai niin kuin usein käy: huomaa unohtaneensa ajan kulun kun olikin niin hyvä olla siinä Isän kanssa kahdestaan hiljaisuudessa. Joskus ei ehkä mitään näistä juuri silloin, mutta myöhemmin tuli päivä, jolloin huomasi että rukouksiin ja huokauksiin oli vastattu…

Tämä on minun lempipaikkani Isän kanssa, mikä on sinun ja Isän lempipaikka?

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Onnea 5-vuotias Mikaelmessu!

mikaelmessu_onnea

Kiitos upeista juhlista sunnuntaina ja kaikista yhteisistä vuosista!

Mikaelmessun näky ”Haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi” on toteutunut minun kohdallani. Kun mietin tilannetta, jossa olin ennen kuin löysin uudestaan Jeesuksen ja sitä myötä tämän yhteisön, moni asia oli toisin. Nyt tuntuu kaukaiselta ajatella etenkin sitä, etten tuntenut seurakunnasta yhtään ketään, kun ensimmäistä kertaa tulin Kohtaamispaikkaan ja sitä kautta löysin myös Mikaelmessut. Olen, kuten miehenikin, saanut seurakunnasta monta rakasta ystävää. Perheenä olemme tutustuneet muihin lapsiperheisiin ja viettäneet paljon ihania hetkiä heidän kanssaan. Meidät otettiin heti lämmöllä ja rakkaudella vastaan ja meihin haluttiin tutustua. Saimme tuntea itsemme tervetulleiksi. Vuosien varrella yhteisön tarjoama tuki on ollut meille tärkeää. Koen niin, että yhteisö todella on meille perhe, ja toivon, että jokainen messuun tuleva saisi kokea samaa ihanaa armon ja rakkauden tunnelmaa.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

9.10.2016 Jouni Lehikoinen: ”Kutsuva seurakunta”

lehikoinen

Kuuntele Jouni Lehikoisen opetus Mikaelmessussa 9.10.2016 aiheesta: Kutsuva seurakunta

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Jouni Lehikoisen opetus Mikaelmessussa 9.10.2016 aiheesta ”Kutsuva seurakunta”.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Pelot voi voittaa

roosa_makkonenKuuntelin yhtenä iltana YLE Areenan kautta ohjelmaa kissojen maailmanhistoriasta. Kanssani ohjelmaa kuunteli musta hoitokissani Makkonen, kaunis, kiiltäväturkkinen ja kiltti, kiva kissa, ja harmaa Roosa, sekin kiltti, kaunis ja kiva.

Musta kissa, mitä tulee ensimmäisensä mieleen? No, tietenkin keskiaika ja noitaroviot. On kuvottavaa ajatellakaan kuinka moni viaton eläinparka on menettänyt henkensä ihmisten typeryyden takia. Mustia kissoja on sorrettu, koska niitä on pidetty paholaisen eläiminä, noitien kavereina ja itse perkeleinä. Kissojen rääkkäys on mm. Ranskassa ollut keskiajalla kansanhuvia samaan aikaan kun yläluokka kiusasi karhuja.

Kuitenkin niin kauan kuin kissat ovat olleet ihmisen kanssa tekemisissä, niitä on enimmäkseen arvostettu ja kunnioitettu. Ensimmäiset todisteet kissojen ja ihmisten yhteistyöstä ovat ajalta, jolloin maanviljely alkoi vakiintua Hedelmällisen puolikuun alueella ja kissoja tarvittiin viljavarastoihin rottavahdeiksi. Muinaisessa Egyptissä kissoja palvottiin taas jumalina. Kissajumala Bastet oli jonkin aikaa jopa muinaisen Egyptin tärkein jumala. Foinikialaiset, tuo mainio purjehtijakansa, varasti Egyptistä kissoja laivoihinsa rottavahdeiksi ja olivat näin mukana kissojen maailmanvalloituksessa.  Myös toinen maineikas purjehtijaporukka, viikingit, kuljettivat omia rotanpyytäjiä mukanaan purjehduksillaan. Ja kun viikingit perustivat kauppapaikkoja, jättivät myös heidän kissansa leimansa alueelle. Esimerkiksi Shetlannin alueella on aivan omanlaisensa kissakanta ja kissapopulaatiosta voidaan mitokondrioiden avulla selvittää viikinkien kissojen jälkeläiset.

Kenkälaatikko muutti kaiken

roosa_voittaja_rajKissojen maailmanhistoria- ohjelmassa tutkija kertoi, että kissat pitävät meitä ihmisiä tasavertaisina itsensä kanssa. Kysyin asiaa tulostimeni päällä makaavalta Makkoselta. Katti vilkaisi minua ja alkoi pestä itseään. Se siitä tasavertaisuudesta! Olen myös havainnut, että hoitokissoillani on oma arvojärjestyksensä. Yleensä isompi Makkonen on määrännyt pienempää Roosaa ja läpsinyt tätä ohi mennessään. Yhtenä päivänä tapahtui kuitenkin jotakin, joka muutti tilannetta: Roosa ja Makkonen kävivät tuijotuskilpailua siitä, kumpi saa mennä kenkälaatikkoon makaamaan. Roosa voitti kilpailun ja voi sitä itseluottamuksen määrää, joka virtasi Roosaan ja itsevarmana voittajana, onnellisena sankarittarena Roosa makasi kenkälaatikossa.

Roosan käytökseen tuli sen jälkeen uudenlaista varmuutta. Makkonen, joka tykkää loikoilla tulostimeni päällä ei enää välttämättä pääsekään siihen, koska Roosa on jo siellä. Roosa makaa mielellään eteisen lipaston päällä, mutta niin makaa Makkonenkin – jos Roosa päästää. Esimerkkejä on monia. Kaikki alkoi kenkälaatikosta.

Peloista vapauteen

Roosa voisi olla esimerkkinä siitä kuinka voittaa pelkonsa, luottaa kykyihinsä ja uskaltaa mennä pahvilaatikkoon ja valloittaa se. On huima tunne kun voittaa pelkonsa ja antaa elämän kantaa. Pelko kahlitsee, hallitsee ja pahimmillaan lamaannuttaa. Minun elämässäni on ollut aika, kun pelkäsin niin paljon, että pelon kahlitsemana ja lamaannuttamana en aina edes uskaltanut nousta aamulla sängystä. Niihin aikoihin suihkuun mennessäni pidin huolen, siitä, etten vahingossakaan vetänyt suihkuverhoa suojaksi. Olin näet varma, että joku tulee, tappaa ja puukottaa minut. Iltaisin laitoin ulko-oveani vasten pönkän, ettei kukaan pääse tietämättäni asuntooni. Esimerkkejä siitä kuinka olin pelon vanki ja uhri, on lukemattomia. Toipumiseni alkoi vähitellen. Aloin päästää irti menneisyyteni taakoista ja sitä teen edelleenkin. Olen kuin Roosa-kissa: lopulta olen voittaja ja kuulun voittajien porukkaan. Kiitos Herralle siitä!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Ehdoitta hyväksytty!

Onko sinulla joku ihminen, joka rakastaa sinua pyyteettömästi, ilman ehtoja? Sellaisena kuin olet, eikä esimerkiksi sen vuoksi mitä teet ja että sinäkin rakastat häntä?

Olisi ihanaa, jos meillä kaikilla olisi tällainen ihminen elämässämme. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Itse olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota yhteiskunnassamme vallitsevaan valtavaan suorittamisen kulttuuriin. Vaatimuksia satelee monelta suunnalta, ja jo lapsia arvioidaan suoritustensa perusteella vaikkapa alakoulun harrastuskerhossa, mikä on mielestäni aivan käsittämätöntä!

Töissä ihmisiltä vaaditaan yhä kovempia suorituksia. Jos vielä ihan lähimmätkin ihmiset tuntuvat esimerkiksi kehuvan ja kiittävän meitä eniten nimenomaan hyvistä suorituksistamme, omakuvamme saattaa vääristyä.

Parantavaa hyväksyntää

On mahtavaa, kun saa olla oma itsensä. Puutteellisena, haavoittuvana, ja kuitenkin hyväksyttynä ja rakastettuna. Meillä on mielestäni upea käytäntö eräässä seurakuntamme pienryhmässä. Kun käymme läpi niin sanotun kuulumiskierroksen, jokainen saa omalla vuorollaan kertoa muille, mitä omasta elämästään sillä hetkellä haluaa jakaa. Muiden tehtävä on vain kuunnella. Kukaan ei neuvo tai kommentoi, ainoastaan kuuntelee. Olen saanut kokea suorastaan parantavaa hyväksyntää, kun saan olla juuri sellainen kuin olen. Koen, että vaikka kertoisin kuinka kipeistä kokemuksistani tai huonoista puolistani, minut hyväksytään sellaisena. Toki saan kokea tällaista myös muualla kuin tässä ryhmässä.

Toivon, että poikani tulevat muistamaan sen, mitä yritän heille sanoa joka päivä: Taivaan Isi loi sinut juuri tällaiseksi. Olet ihana ja rakastettava. Haluan välittää heille sen kokemuksen, että heitä rakastetaan juuri sellaisina kuin he ovat, ei vaikkapa sen vuoksi mitä he tekevät tai ovat tekemättä. Kumpa osaisimme välittää heille edes pienen aavistuksen huikeasta Jumalan rakkaudesta meitä jokaista kohtaan.

Olemme Jumalan ihmeitä. Hän rakastaa sinua, sellaisena kuin olet. Hän on sinut luonut ja tarkoittanut juuri sinuksi. Hän katsoo sinua ihaillen, hyväksyen ja rakastaen.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

25.9.2016 Pasi Jaakkola: Rakkauden kaksoiskäsky

rakkauden_kaksoiskasky

 

Kuuntele Pasi Jaakkolan opetus viime Mikaelmessussa 25.9.2016 aiheesta: Rakkauden kaksoiskäsky

 

 

Voit ladata tiedoston alla olevasta linkistä klikkaamalla linkin päällä hiiren oikeaa korvaa ja valitsemalla ”tallenna kohde nimellä”.

Lataa Pasi Jaakkolan opetus Mikaelmessussa 25.9.2016 aiheesta ”Rakkauden kaksoiskäsky”.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Elämänriemua Kirkonmäellä

poniratsastus

Viime sunnuntaina oli Mikaelin kirkonmäellä jo perinteeksi muodostunut Kirkonmäkitapahtuma. Nyt jälkeen päin tiedän, että paikalla oli ainakin 400 ihmistä. Se taitaa olla ennätys.

Ystäväni Raija ja minä, olimme poniratsastuspisteellä. Se oli hieno, antoisa ja riemastuttava kokemus. Ponit Omega ja Hertta olivat supersuloisia, kilttejä ja rauhallisia otuksia. Uupumatta ne jaksoivat kantaa pieniä ja vähän isompiakin ratsastajia. Jono oli melko pitkä jo kolmelta kun Hertta ja Omega saapuivat lasten iloksi kirkonmäelle. Kun ponit lopettivat sen päivän urakkansa kello viisi, olivat ne kumpikin ansainneet  omenansa. Kylläpä ne maistuivatkin Omegalle ja Hertalle, kuten myös meille ihmisillekin! En edes muista, milloin viimeksi olen syönyt niin hyviä omenoita. Kiitos vaan, Paula ja Henri!

img_2655_pieniSiinä katsellessani ja kuunnellessani lasten riemua ja seuratessani onnellisia ilmeitä ja elämäniloa, mietin: missä vaiheessa elämää tapahtuu se, kun valtava riemu ja onni, tässä hetkessä eläminen, loppuu? Ihminen muuttuu tylsäksi ja arkiseksi eikä ympärillä oleva kauneus hetkauta enää suuntaan eikä toiseen. Sain valtavasti voimaa ja hyvää mieltä katselemalla kuinka pienet ratsastajatyöt ja -pojat nousivat reippaasti satulaan kukin omalla ainutlaatuisella tyylillään. Välillä joku nousi ratsaille äidin tai isän auttamana ja kiinni pitämänä, mutta kukaan ei pudonnut ponin selästä. Kukaan ei myöskään loukkaantunut eikä kenellekään tullut pahaa mieltä – oli vain naurua ja riemua. Ja ylpeyttä – sellaista ylpeyttä, jota tuntee kun on asiat hyvin, aurinko paistaa ja poni kuljettaa eteenpäin. Kun poniretki oli ohi, monet lapset kiittivät ponia, silittivät sen kylkeä tai harjaa. Mietin, miksi me aikuiset emme voi olla lasten kaltaisia? Nauttisimme auringosta ja antaisimme ponin (Jeesuksen ja Jumalan) kuljettaa meitä eteenpäin. Olisimme vailla turhia murheita ja huolia ja meillä olisi joku siinä vierellä kulkemassa ja auttamassa.

Siinä seistessäni ja katsellessani hienoa Mikaelinkirkkoa, mietin: ”Voi kunpa me aikuiset voisimme olla lasten kaltaisia ja ihmetellä Luojan kaunista maailmaa – vaikka pihan koivua ja sen vihreitä sävyjä ja osittain ruskan värjäämiä lehtiä. …niin ja sitä, kuinka jokainen lehti on vihreä, mutta yksikään ei ole samalla tavalla vihreä eikä muutenkaan täysin samanlainen.”

Jokainen puun lehti on omanlaisensa, mutta kiinni puussa. Yhdessä lehdet ja oksat muodostavat kauniin koivun. Samalla tavalla voisi ajatella, että me ihmiset olemme ikään kuin puun osia, jokainen omanlaisensa, ainutlaatuinen, tärkeä ja välttämätön. Itse voisin olla vaikka kuusenneulanen.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter