Missä on ihminen?
Minulle on viime aikoina kovasti noussut mieleen tuo otsikon kysymys. Luin lehdestä, että mielenterveyspotilaisiin ollaan yhteydessä tekstiviestein. Kuulin radiosta, että tarhan tädit laittavat kännykkäsovelluksen pyörimään tarinatuokion ajaksi. Sitä suositeltiin jopa korvaamaan iltasatu. Kännykkä vaan muksun tyynylle ja homma hoituu. Missä on äiti? Missä on isä? Missä on syli?
Olemmeko ystäviimme yhteydessä vain teknisten vempaimien kautta? Tekstarit ja somet toimivat, mutta milloin kohtasit ystäväsi ihan kasvotusten vaikka kaffekupposen ääressä? Onko meillä ihminen hukassa?
Jeesus käski meitä rakastamaan toisiamme. Onnistuuko se tekstarilla? Rakkautta on ihmisen kohtaaminen arjessa – aito hymy, auttava käsi, yhteinen ilo ja suru. Tokihan on hyvä, että kännyköitä ja tietsikoita on olemassa, mutta, rakkaat ihmiset, tehdään niin kuin Tuure Kilpeläinen laulaa: Lisätään lämpöä!
Auttakoon Taivaan Isä meitä, että osaisimme kohdata lähimmäisemme ihan aidosti ja oikeesti…
