Evankelioimisen helppous

Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn ennen palaamistaan Isän luokse. Niistä ajoista asti ovat Jeesuksen seuraajat levittäneet evankeliumin ilosanomaa kaikkialla maailmassa. Tästä voisi helposti tällainen riviuskova ottaa paineita. Pitäisikö sitä sitten ryhtyä evankelistaksi, joka kiertää maata ja voittaa ihmisiä Jumalalle satamäärin, tai vähintään julistaa uskoaan Kauppatorilla ja kutsua Ruisrokkikansaa ottamaan Jeesus vastaan? Itse olen kuluneen vuoden aikana huomannut, että keskusteluni ihan uusienkin tuttavuuksien kanssa ovat usein kuin itsestään kulkenee uskonkysymysten äärelle. Olen saanut kertoa miten elämäni muuttui entistä paremmaksi Jeesuksen myötä. Kaikki ystäväni ja läheiseni tietävät uskoon tulostani, samoin työtoverini työpaikoillani. Monen puolesta olen spontaanisti rukoillut kun heillä on ollut jotain vaivaa kehossa tai mielessä.

Usko ei ole suoritus – olemme Jumalan lapsia

Välillä rukoilemista ja keskusteluja on ollut enemmän, välillä vähemmän. Kenenkään kanssa en ole mistään lähtenyt väittelemään. Olen tuonut vain esille sen mihin uskon itse, ja miten se ilmenee elämässäni. Jossain kohtaa tajusin, että se mitä teen on oikeastaan evankelioimista tavalla, joka on minulle juuri nyt luontaisin. Jumala ei vaadi meiltä koskaan enempää kuin mihin olemme valmiita. Usko ei ole suoritus. Olemme Jumalan lapsia, eikä meidän tarvitse kilpailla hänen huomiostaan tai rakkaudestaan. Saamme kasvaa omaan tahtiimme, ja meille kaikille on Hänen suunnitelmassaan oma paikkamme. Mukavuusrajoja on hyvä ylittää välillä, mutta niiden ylittäminen ei ole kilpailu. Meidän ei myöskään tarvitse yrittää käännyttää ketään, ainoastaan löytää Hänen eksyneitä lampaitaan.

Jeesushan on sanonut:

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh 6: 44)

”Ja hän sanoi: ”Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna”.” (Joh 6: 65 )

Ehkä minäkin jonain päivänä evankelioin kadulla, mutta näin nyt. Lapseuteen liittyy – vaikka kasvukipujakin niin myös – helppous! Tärkeintä on antaa itsensä vähetä ja Kristuksen kasvaa. Silloin muutamme maailmaa paremmaksi paikaksi vain olemalla keitä olemme.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Isä etsii eksynyttä, hoivaa löytynyttä

paimen_blogiin_valmis_pieni

 

Hännän viuhahdus ja otus oli poissa

Viime Mikaelmessussa yksi lammas katosi. Se koikkelehti penkkirivien välissä ja määki ääni väristen. Lopulta näkyi vain töpöhännän viuhahdus, eikä otusta ollut sen jälkeen enää missään. Lasten – ja aikuisten – katse kiersi penkiltä toiselle, kun paimen lampaita laskiessaan huolestui ja pohti jäädäkö istumaan ja odottamaan, että kadonnut palaa, vai lähteäkö sen perään.

Mitä Jeesus tekisi?

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.”

Tämäkin paimen lähti perään ja lammas löytyi.

Valvotut yöt, murehditut päivät

…meidän perheessä ja elämässä etsimisen, löytämisen ja löytymisen teemat ovat usein esillä koirien harrastusten myötä. Mieheni kouluttaa nyt toista koiraa pelastuskoiratehtäviin etsimään kadonneita ihmisiä ja puolitoista vuotta sitten edesmennyt Wilma oli minun etsijäkoirani, jota olin kouluttanut löytämään kadonneita lemmikkieläimiä.

Vajosin kirkonpenkissä kadonneen lampaan myötä muistoihini miettimään niitä kaikkia kertoja kun olen Wilma-koiran kanssa lähtenyt liikkeelle etsimään kadonnutta kissaa, koiraa tai kilpikonnaa. Kun etsintäpyyntöpuhelu tulee, on langanpäässä aina joku, jolla on aivan valtava huoli ja hätä kadonneesta. Usein takana on jo monta valvottua yötä ja murehdittua päivää. Omille teilleen lähtenyt halutaan turvaan, pois yksin yöstä vaeltamasta. Ennen sitä murehtiminen ei lakkaa. Kaikki mahdolliset vaarat – ja erityisesti kysymys nähdäänkö enää koskaan kaihertavat mielessä niin, ettei elämästä tahdo tulla yhtään mitään.

Siinä surun ja huolen keskellä on etsijälläkin välillä tiukat paikat pitää tunteensa kurissa, että pystyy keskittymään tehtävään. Kerran jos toisenkin ihmisten hätä ja huoli on piirtänyt mieleeni elävän ja puhuttelevan kuvan siitä, millaista huolta Taivaan Isä kokee kadonneista lapsistaan.

Isä etsii eksynyttä, hoivaa löytynyttä

Kun karkuri löytyy, huoli vaihtuu iloon ja helpotukseen. Viime metrit ovat erityisen tarkkaa työtä, ettei onnistu pelottamaan kadonnutta uudelleen kauemmaksi, sillä villiintyneelle eläimelle saattaa tulla pakoreaktio ennen antautumistaan tuttujenkaan käsien kannettavaksi. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja on odotettava hetkeä, jolloin karkuri rauhoittuu ja pystyy tunnistamaan tutun hajun ja tutun äänen.

En ole milloinkaan nähnyt omistajan olevan vihainen omille teilleen lähteneelle lemmikille tai toruvan sitä, kun se on löytynyt. Jälleennäkemisen hetki on lähes pyhä. Se on poikkeuksetta täynnä ilon kyyneleitä, rakkautta ja hellyyttä. Pian puhelimetkin soivat ja ilo ja helpotus jaetaan hengessä mukana olleiden ystävien kanssa.

Jumalan etsivä rakkaus on samanlaista. Hänen Isän sydämensä etsii meitä lakkaamatta ja eikä löydä rauhaa niin kauan kun yksikin kulkee yössä yksin. Isä etsii epätoivoisesti eksyneitä tuodakseen heidät kotiin turvaan. Kun eksynyt löytyy, Jumala ei moiti. On ilon kyyneleiden, hoivaamisen ja rakastamisen aika.

Joka ainoasta iloitaan

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.”

Luuk. 15:4-7

Haaste

Hyvä Paimen antaa myös meille esikuvan. Lähimmäisenrakkauteen kuuluu eksyneiden etsiminen ja hoitaminen. Otatko haasteen vastaan?

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+