Kahdestaan
Hiippailen puutarhakengissä syyslehtien värittämän nurmikon poikki pihan perällä tönöttävään leikkimökkiin. Lasken höyryävän kuuman teemukini lattialle, sytytän lyhdyn ja kynttilät ja kohennan tyynykasaa. Villasukkia jalkaani kiskoessani katse osuu ikkunasta kuistin valon edessä lepattaviin yöperhosiin. On ensimmäisiä iltoja, kun mökki tuntuu hiukan kolealta, mutta monet kynttilät lämmittävät vielä jonkin aikaa tarpeeksi, ettei aivan vielä tarvitse luopua tästä aarrekammiosta.
”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi…” (Matt 6:6)
Kesällä luin tätä hyvin tuttua Raamatun kohtaa toistuvasti. En päässyt siitä yli enkä ympäri. Olen hirvittävän huono keskittymään rukoukseen ja Raamattuun hälinän keskellä, joten eipä ollut ensimmäinen kerta, kun äänekkäässä talossamme kaipasin hiljaista omaa huonetta vain Isälle ja minulle.
Keidaskolo
Joten tyhjensin, maalasin ja sisustin kesälomani ensimmäiset päivät poikien vanhaa leikkimökkiä. Siitä ei tullut luxus-mökkiä, eikä siellä mahdu seisomaankaan kuin pää hiukan sivulle päin kallellaan. Mutta sain sen mitä kaipasin niin kovasti: pienen omalla tavallaan söpön hiljaisen kolon, jossa on heti rauha kun astuu ovesta sisään ja ajatukset kääntyvät etsimään ja odottamaan Jumalaa.
Yhdellä seinällä on post-it-lapuilla rukousmuistutuksia, jotka siirtyvät toiselle seinälle kiitosaiheiksi ajallaan. Isossa lasipurkissa on nippu värikkäitä liuskoja, joiden taakse on kirjoitettu niiden nimiä, joiden puolesta haluan muistaa huokaista. Lattialla on Raamattu ja kasa koristeltuja rukouspäiväkirjoja vuosien varrelta… Joskus vaan istun ja käperryn teemukini kanssa tyynyjen koloihin ja kun katse osuu pienen ikkunan yläpuolella olevaan ristiin, kuiskaan ”Tule Pyhä Henki…” Aina ei edes ihan osaa sanoittaa sitä, mitä kaipaa, mutta silloinkin voi jäädä odottamaan Isän syliin.
”Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matteus 6:6)
Kosketus
Jostakin tulee Tuulenvire, joka koskettaa sielun sopukoissa, kuin henkäys ja lämmön häivähdys. Tai saa sinnikkään lohdun ajatuksen. Tai rohkaistuu ja luottamus syntyy vaikeaan tilanteeseen. Tai niin kuin usein käy: huomaa unohtaneensa ajan kulun kun olikin niin hyvä olla siinä Isän kanssa kahdestaan hiljaisuudessa. Joskus ei ehkä mitään näistä juuri silloin, mutta myöhemmin tuli päivä, jolloin huomasi että rukouksiin ja huokauksiin oli vastattu…
Tämä on minun lempipaikkani Isän kanssa, mikä on sinun ja Isän lempipaikka?
