Torstaina vietimme Tampereen Aleksanterinkirkossa Hengen Uudistus kirkossamme ry:n järjestämää historian kolmatta Spirit-tapahtumaa, jonka aloitti aamukymmeneltä Mikaelmessu – ihan niin kuin me sitä turkulaisittain vietämme.
Alle on tallennettuna kuvina muutamia hetkiä armon, ilon ja rakkauden messusta.
(Kuvat: Markus Perko / Studio Monsteriluola)
Riparibiisi keskeytti kostean juhannuksenvieton
Aikoinaan minulla oli tapana ystävieni kanssa viettää juhannusta Raumanmeren juhannusfestivaaleilla. Alkoholilla oli iso merkitys ja sitä kuluikin isot määrät.
Raumanmeren Juhannuksessa vuonna 2005 oli taas perinteitä kunnioittaen paljon alkoholia mukana -kylmälaukut täynnä. Juhannusaattoiltana lähdin hortoilemaan festarialueelta kohti leirintäaluetta päissäni kuin tonttu. Jälkeenpäin olen huomannut, että olin lähtenyt toikkaroimaan aivan väärään suuntaan oman teltan ollessa täysin toisessa suunnassa.
Yhtäkkiä kuulin jostain tutun biisin, jonka olin viimeksi kuullut joskus rippikoulussa. Suuntasin kohti laulua ja kitaran soittoa ja löysin uskovaisten porukan, joka kierteli ympäri Suomea festareilla kertomassa Jeesuksesta. Jäin juttelemaan heidän kanssaan kertoen asioistani ja ajatuksistani ja suruistani, isäni oli kuollut edeltävänä keväänä. Ja he kuuntelivat. Halusin jutella Jeesuksesta ja he juttelivat. Alkoi olla jo niin myöhä että heidän oli aika mennä yöpymään. Minulla oli vielä juteltavat asiat kesken, joten he pyysivät minut mukaansa huomatessaan etten olisi selvinnyt omalle teltalleni. Vaikka haisin vanhalta viinalta ja oksennukselta ja jo toisen leiripäivän lioilta, he tarjosivat minulle yösijan läheiseltä seurakuntatalolta ja ruokkivatkin vielä aamulla aamupalapöydän ääressä.
”Anna anteeksi törttöilyni ja tule elämään sydämeeni”
Seuraavana maanantai-iltana istuin sängyn reunalla ja mietin mitä oikein oli juhannuksena tapahtunut. Mietin, että miksi nämä uskovaiset olivat ilman ehtoja rakastaneet minua niin, että ottivat minut yöpymään luokseen, vaikka olemukseni täytyi olla kuvottava. Mietin minkälaista elämäni oli oikein ollut. Aikuisikäni viikonloput olivat menneet hyvinkin juhliessa tai pyrkiessä unohtamaan arjen huolet. Mietin minne elämäni oikein on menossa.
Siinä sängyn reunalla istuessani laitoin kädet ristiin ja rukoilin jotenkin seuraavin sanoin:
”Jeesus, en ole elänyt elämääni sinun tahtosi mukaan. Olen tehnyt paljon tyhmyyksiä. Minulle riittää nyt. Anna anteeksi törttöilyni ja tule elämään sydämeeni äläkä koskaan lähde pois minun luotani. Kiitos Jeesus. Aamen.”
Voisi sanoa, että samanaikaisesti valtava lämmön ja ilon tunne täytti minut. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Iho oli kananlihalla. Tuota hetkeä en unohda koskaan. Tuntui kuin olisi saanut pienen maistiaisen Taivaan valtakunnasta.
Ei koskaan enää yksin
Ei elämä ole ollut tuon jälkeenkään yhtä iloista teehetkeä. On ollut iloja ja suruja, aivan kuten ennenkin. Mutta noina ilojen ja surujen hetkillä olen saanut tuntea, että Jeesus on kulkenut minun kanssa. En ole koskaan ollut yksin.
Jes.43:18-19
Tuossa Raamatun kohdassa Herra kehottaa unohtamaan menneet kipeät hetket ja lupaa luoda uuden elämän sydämiimme. Niin olen saanut kokea. Olen saanut kokea myös, että kun kompastun, niin Jumala Jeesuksen tähden nostaa takaisin jaloilleen. Jeesuksen tähden menneet unohdetaan ja Jeesuksen tähden saa jälleen aloittaa alusta.
Rakastakaa, ystävät hyvät, rakastakaa!
Niin, ilman jeesusbussin väen rakkauden tekoja en olisi löytänyt Jeesusta. He itkivät kanssani, nauroivat kanssani, ruokkivat minut, antoivat yösijan, rukoilivat puolestani, kuuntelivat minua. Niin Jeesuskin tekisi. Ilman näitä rakkauden tekoja ei olisi jäinen sydämeni sulanut Jeesukselle. Olin käynyt Alfa-kurssin keväällä 2004 ja pidin kovasti siitä, mutta silloin olin tajunnut uskonasiat lähinnä aivojen tasolla. Ilman näiden uskovien ihmisten rakkautta en olisi ikinä oppinut tuntemaan Jeesusta sydämen tasolla.
Tätä samaa rakkautta on myös Mikaelmessuyhteisö tulvillaan. Heti ovella sinut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi kirkkoon ja messun jälkeen iltapalan aikana voi halutessaan tutustua paremmin seurakuntalaisiin. Jo pienet asiat voivat tehdä suuria juttuja sydämessä. Jeesukselta saatu armo, rakkaus ja ilo sulattavat sydämiä ja niillä löytää syntinen Jeesuksen luokse.
Rakkauden tekoja, isoja ja pieniä, Jeesuksen nimessä, ja sydämiä sulaa! Rakastakaa, ystävät hyvät, rakastakaa!
Hännän viuhahdus ja otus oli poissa
Viime Mikaelmessussa yksi lammas katosi. Se koikkelehti penkkirivien välissä ja määki ääni väristen. Lopulta näkyi vain töpöhännän viuhahdus, eikä otusta ollut sen jälkeen enää missään. Lasten – ja aikuisten – katse kiersi penkiltä toiselle, kun paimen lampaita laskiessaan huolestui ja pohti jäädäkö istumaan ja odottamaan, että kadonnut palaa, vai lähteäkö sen perään.
Mitä Jeesus tekisi?
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.”
Tämäkin paimen lähti perään ja lammas löytyi.
Valvotut yöt, murehditut päivät
…meidän perheessä ja elämässä etsimisen, löytämisen ja löytymisen teemat ovat usein esillä koirien harrastusten myötä. Mieheni kouluttaa nyt toista koiraa pelastuskoiratehtäviin etsimään kadonneita ihmisiä ja puolitoista vuotta sitten edesmennyt Wilma oli minun etsijäkoirani, jota olin kouluttanut löytämään kadonneita lemmikkieläimiä.
Vajosin kirkonpenkissä kadonneen lampaan myötä muistoihini miettimään niitä kaikkia kertoja kun olen Wilma-koiran kanssa lähtenyt liikkeelle etsimään kadonnutta kissaa, koiraa tai kilpikonnaa. Kun etsintäpyyntöpuhelu tulee, on langanpäässä aina joku, jolla on aivan valtava huoli ja hätä kadonneesta. Usein takana on jo monta valvottua yötä ja murehdittua päivää. Omille teilleen lähtenyt halutaan turvaan, pois yksin yöstä vaeltamasta. Ennen sitä murehtiminen ei lakkaa. Kaikki mahdolliset vaarat – ja erityisesti kysymys nähdäänkö enää koskaan kaihertavat mielessä niin, ettei elämästä tahdo tulla yhtään mitään.
Siinä surun ja huolen keskellä on etsijälläkin välillä tiukat paikat pitää tunteensa kurissa, että pystyy keskittymään tehtävään. Kerran jos toisenkin ihmisten hätä ja huoli on piirtänyt mieleeni elävän ja puhuttelevan kuvan siitä, millaista huolta Taivaan Isä kokee kadonneista lapsistaan.
Isä etsii eksynyttä, hoivaa löytynyttä
Kun karkuri löytyy, huoli vaihtuu iloon ja helpotukseen. Viime metrit ovat erityisen tarkkaa työtä, ettei onnistu pelottamaan kadonnutta uudelleen kauemmaksi, sillä villiintyneelle eläimelle saattaa tulla pakoreaktio ennen antautumistaan tuttujenkaan käsien kannettavaksi. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja on odotettava hetkeä, jolloin karkuri rauhoittuu ja pystyy tunnistamaan tutun hajun ja tutun äänen.
En ole milloinkaan nähnyt omistajan olevan vihainen omille teilleen lähteneelle lemmikille tai toruvan sitä, kun se on löytynyt. Jälleennäkemisen hetki on lähes pyhä. Se on poikkeuksetta täynnä ilon kyyneleitä, rakkautta ja hellyyttä. Pian puhelimetkin soivat ja ilo ja helpotus jaetaan hengessä mukana olleiden ystävien kanssa.
Jumalan etsivä rakkaus on samanlaista. Hänen Isän sydämensä etsii meitä lakkaamatta ja eikä löydä rauhaa niin kauan kun yksikin kulkee yössä yksin. Isä etsii epätoivoisesti eksyneitä tuodakseen heidät kotiin turvaan. Kun eksynyt löytyy, Jumala ei moiti. On ilon kyyneleiden, hoivaamisen ja rakastamisen aika.
Joka ainoasta iloitaan
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.”
Luuk. 15:4-7
Haaste
Hyvä Paimen antaa myös meille esikuvan. Lähimmäisenrakkauteen kuuluu eksyneiden etsiminen ja hoitaminen. Otatko haasteen vastaan?
Liityin kirkkoon viime kesäkuussa. Olen 38-vuotias nainen, joten se on tavallaan uutinen. Miksi en ole aiemmin kuulunut kirkkoon?
Minut on lapsena kastettu, mutta en käynyt rippikoulua silloin kuin muut. Halusin kyllä rippileirille parhaan ystäväni kanssa, mutta isäni ei päästänyt. Päivärippikouluun olisin päässyt, mutta se ei kiinnostanut minua. Voisi kysyä, että miksi se ei kiinnostanut?
Käsittämätön kieli ja tuomitseva asenne ajoivat kauas
Ensinnäkään en koskaan oikein saanut mitään niistä jumalanpalveluksista, joissa me koululaiset kouluaikoina kävimme. Papit puhuivat niitä näitä – jotakin sen ikäiselle käsittämätöntä tasaisen monotonisilla äänillään – ja vielä kirjakielellä. Muistan harmitelleeni, kun minua taitavammat laulajat lauloivat virsiä niin hiljaa, että minä vähän kehittymättömämpänä laulajana en kehdannut laulaa täyteen ääneen.
Toiseksi minulle muodostui nuoruusvuosieni aikana negatiivinen käsitys kristityistä: heille kaikki tuntui olevan syntiä. Tuomitseminen ja pelko tuntuivat olevan koko kuvion keskiössä. Jossakin jonkun seurakunnan tilaisuudessa, jonne luokkatoverini opiskeluaikoina sai minut houkuteltua, en kokenut saavani kysymyksiini mitään järkeviä vastauksia. Amerikkalainen pastori vain taputteli Raamattuaan ja koin, että kysymyksiäni pidettiin hyökkäyksenä kristinuskoa vastaan. Yhden ainoan henkilön taholta koin hyväksyvää rakkautta nuorta etsijää kohtaan.
Joogasta Alfaan
Olin lapsena uskonut Jumalaan itsestäänselvyytenä ja ”jutellut” Hänelle jatkuvasti. Se suhde jäi vuosiksi taka-alalle. Kun sitten aktiivisemmin taas aloin ylläpitää jumalasuhdetta, se ei kuitenkaan vienyt minua kristittyjen pariin, vaan etsin tietä Jumalan luokse muualta, mm. muinaisten tietäjien opeista ja jooga-perinteestä. Vasta viime vuonna alkuvuodesta päädyin Alfa-kurssille, että pääsisin liittymään kirkkoon. Jostakin syystä koin, että haluaisin sen tehdä.
Jeesus ilmestyi minulle
Alfa-kurssin leirillä Jeesus ilmestyi minulle, otti kädestäni kiinni ja kutsui seuraamaan Häntä. Se oli siinä – enää ei tarvinnut etsiä. Löysin kristittyjä, jotka ovat elävässä uskossaan vapaita ja iloisia. Löysin ensin Haraisten kodin, jossa ylistys oli jotakin muuta kuin virsien laulamista tuskin kuuluvalla äänellä kädet ristissä hiljaa istuen ja opetus oli puhuttelevaa ja kohottavaa. Vähän myöhemmin löysin myös edistyksellisen Mikaelin seurakunnan ja Mikaelmessun, jonka arvot Armo, Rakkaus ja Ilo tuntuvat messun ilmapiirissä.
Rakastamalla yhteys ihmiseen
Oman historiani jakamisen pointti on se, että uskon nuoren minäni kaltaisia ihmisiä olevan lukuisia. Etenkään uudempaa sukupolvea ei helposti kiinnosta seurakunta tai uskonnollinen yhteisö, joka ei konkreettisesti tuo mitään lisäarvoa elämään. Puhun siis nyt itseni kaltaisista ihmisistä, jotka eivät ole lapsesta alkaen olleet mukana seurakunnan toiminnassa.
Sen vuoksi meidän kristittyjen olisi hyvä olla tarkkana miten lähestymme niitä, joille Jeesus on vielä vieras. Jos osoitamme rakkautta ja hyväksymme heidät sellaisenaan, voimme päästä lähestymään heitä, ja he voivat huomata Kristuksen työn meissä. Silloin annamme positiivisen kuvan kristityistä.
Jos taas lyömme Raamatulla päähän tai avaamme puheen sanomalla vaikka joogan harrastajalle joogan olevan Saatanasta, niin peli voi olla menetetty vuosiksi tuon ihmisen kohdalla. New Age -piireissä liikkuu paljon etsijöitä, jotka voisivat olla hyvinkin valmiita ottamaan Jeesuksen elämäänsä, jos joku osaisi heille oikein sanoin Vapahtajasta kertoa. Se, että sanoo joogaajalle tai Reiki-hoitajalle, että tuo mitä teet on Paholaisesta, ei tuo toivottua lopputulosta.
Meidän täytyy luoda yhteys ihmiseen, jolle haluamme evankeliumia valottaa. Ei kukaan ole uskossaan heti täydellinen. Hyvä on, jos saamme edes kylvettyä uskon siemenen toiseen. Se ei onnistu muuta kuin rakkaudesta käsin, sillä vain rakkaus herättää vastakaikua.
Tilaa ja aikaa Pyhän Hengen työlle
Juottakaamme maitoa niille, jotka eivät kestä vahvaa ruokaa, kuten Paavali sanoi (1 Kor 3). Muistakaamme myös mitä Jeesus sanoi: ”Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.” Jeesus sanoi myös: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” ja ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi.” Me voimme jättää tuomitsemisen Jumalalle, ja toteuttaa näitä kehotuksia. Myös omiemme parissa voimme olla kärsivällisiä toistemme kanssa ja antaa Pyhän Hengen tehdä työtään jokaisessa sen mukaan mihin kukin on valmis.
Olkaamme nöyriä ja ymmärtäkäämme, että Herran tiet ovat tutkimattomat. Emme me tiedä, mikä on Jumalan suunnitelma kenenkin kohdalla. Rohkaiskaamme siis toisiamme sen sijaan, että arvostelemalla lannistaisimme muita. Jumalan rakkaudella on itsessään voima muuttaa asioita ja ihmisiä parempaan suuntaan. Annetaan tuon rakkauden loistaa meistä tähän kärsivään maailmaan.
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”Mikaelmessu”? Kuinka Mikaelmessun syvimmän olemuksen voisi välittää nettisivuvierailun aikana? Näihin kysymyksiin löytyy varmasti satoja aivan erilaisia vastauksia.
Uniikki pala palapelissä
Olen viettänyt viime aikoina hetken jos toisenkin miettien vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Mikaelmessun uudet nettisivut aukesivat juuri äsken. Mitä enemmän olen uusien sivujen äärellä viettänyt aikaa, sitä selvemmin olen tullut tietoiseksi siitä, että Mikaelmessu ei ole voinut kehittyä sattumalta siksi messuksi ja yhteisöksi, mikä olemme tänä päivänä. Kun vertaan tilannetta runsaat kolme vuotta sitten tämänhetkiseen tilanteeseen, näen Jumalan vieneen työtään yhteisössä määrätietoisesti tiettyyn suuntaan. Tässä kaupungissa on muitakin messuyhteisöjä, mutta me arvoinemme ja näkymme kanssa olemme aivan uniikki niiden joukossa. Täytämme tässä kaupungissa paikan, joka olisi valtavan tyhjä, jos Mikaelmessuyhteisöä ei olisi.
Maailman lapsia varten
Olen sivujen äärellä ajatellut muun muassa rakkautta, jolla Jeesus on tätä yhteisöä kasvattanut, että voisimme tarjota tänne tuleville ihmisille maailman vaatimusten keskellä kokemuksen armosta, rakkaudesta ja ilosta. Mietin omiakin kasvuprosesseja nyt enemmän siitä näkökulmasta. Mikaelmessu oli huolella harkittu paikaksi, johon saisin juurtua kasvamaan, mutta olen alkanut nähdä asian myös siitä näkökulmasta, että kukaan meistä ei ole täällä sattumalta tai vain itsemme takia. Meidät jokainen on tuotu kasvamaan näihin arvoihin myös siksi, että voisimme olla rakentamassa tätä perhettä niitä maailman lapsia varten, jotka meidän huomaamme uskotaan.
Täsmävastaus täsmärukoukseen
Kun aloin käymään Mikaelmessussa runsaat kolme vuotta sitten, olin jo jonkun aikaa rukoillut itselleni seurakuntaa – ei vain paikkaa, jossa voi joskus käydä, vaan oikeaa kotia. Kuvittelin yhteisöä, joka olisi niin rakas, josta voisi olla niin ylpeä ja johon tuntisi sellaista omistajuutta, että sitä haluaisi olla rakentamassa kaikilla lahjoillaan. Mielessäni oli aika tarkka mielikuva siitä, mitä toivoin. Silloin Mikaelmessu ei kaikilta yksityiskohdiltaan vastannut mielikuvaa, mutta jäin. Jotenkin ei ollut energiaa lähteä eteenpäin ja tämä oli ihan ok. Sitä paitsi joku tässä viehätti tavattomasti.
Muita asioita, joita uusien sivujen äärellä olen juuttunut miettimään, ovat Jumalan hyvyys, johdatus ja ennalta näkeminen siinä, minne Hän halusi minut viedä. Jonkun aikaa kotiutumiseni jälkeen olin keskellä omia prosessejani, joissa tämä yhteisö ja sen osoittama välittäminen ja armo olivat keskeisellä paikalla. Niihin aikoihin kerran mieleeni nousivat sanat, jotka uskoin tulleen Jumalalta – ja joiden nyt tiedän tulleen Häneltä: ”Minä kävin läpi kaikki seurakunnat tässä kaupungissa sinua varten. Punnitsin niitä huolella jokaisen pyytämäsi yksityiskohdan kannalta – ja tämä on sinulle paras. Nämä ihmiset tulevat rakastamaan sinua.”
Jumalan lupaamaa välittämistä olen saanut kokea ja se tuntui alusta lähtien niin kallisarvoiselta, että olin valmis sen takia tinkimään muista yksityiskohdista. Luulin Jumalan yrittäneen tästä puhuakin – että rakkaus oli tärkeämpi, että Hän oli kyllä punninnut pyytämiäni yksityiskohtia, mutta rakkaus oli painanut vaakakupissa eniten. Ja kiitos, sekin olisi ollut riittävää! Aivan yhtäkkiä näin muutakin: Mikaelmessu ja sen ympärillä oleva yhteisö todella alkavat olla myös yksityiskohdiltaan ja tyyliltään enemmän ja enemmän juuri sellainen paikka minkä alunperinkin näin ajatuksissani ja mitä Jumalalta täsmäpyysin. Hänellä siis oli koko ajan selkeä suunnitelma mihin suuntaan Hän aikoo meitä kuljettaa ja Hän tiesi varsin tarkasti kuinka tämä tulisi olemaan vastaus rukoukseeni jonkun ajan kuluttua. Meni kylmät väreet kun tämän tajusin sivujen äärellä tuhannennen kerran niiden Mikaelmessusta antamaa vaikutelmaa kuulostellessani. Valtavaa, kuinka huolella Jumala punnitsee asioita valmistellessaan rukousvastauksia ja kuinka Hän näkee paljon kauemmaksi kuin me. Tänä päivänä olen täynnä kiitosta siitä, että saan olla kanssanne osa tätä kaikkea.
Etsi syvin olemus
…ihmeellistä kuinka syviin ajatuksiin voi päästä nettisivuilla. Etsi sinäkin uusilta sivuiltamme Mikaelmessun syvin olemus ja katso mihin pohdintoihin se sinut vie. Sen jälkeen voit uudelleen vastata mielessäsi kysymykseen, mitä Mikaelmessu tuo mieleen. Toivottavasti kuva on selkiintynyt ja monipuolistunut – ja näkemäsi ja lukemasi tuntunut siltä, että päätät lähteä tutustumaan meihin livenä seuraavaan Mikaelmessuun. Tervetuloa!
