Pelot voi voittaa
Kuuntelin yhtenä iltana YLE Areenan kautta ohjelmaa kissojen maailmanhistoriasta. Kanssani ohjelmaa kuunteli musta hoitokissani Makkonen, kaunis, kiiltäväturkkinen ja kiltti, kiva kissa, ja harmaa Roosa, sekin kiltti, kaunis ja kiva.
Musta kissa, mitä tulee ensimmäisensä mieleen? No, tietenkin keskiaika ja noitaroviot. On kuvottavaa ajatellakaan kuinka moni viaton eläinparka on menettänyt henkensä ihmisten typeryyden takia. Mustia kissoja on sorrettu, koska niitä on pidetty paholaisen eläiminä, noitien kavereina ja itse perkeleinä. Kissojen rääkkäys on mm. Ranskassa ollut keskiajalla kansanhuvia samaan aikaan kun yläluokka kiusasi karhuja.
Kuitenkin niin kauan kuin kissat ovat olleet ihmisen kanssa tekemisissä, niitä on enimmäkseen arvostettu ja kunnioitettu. Ensimmäiset todisteet kissojen ja ihmisten yhteistyöstä ovat ajalta, jolloin maanviljely alkoi vakiintua Hedelmällisen puolikuun alueella ja kissoja tarvittiin viljavarastoihin rottavahdeiksi. Muinaisessa Egyptissä kissoja palvottiin taas jumalina. Kissajumala Bastet oli jonkin aikaa jopa muinaisen Egyptin tärkein jumala. Foinikialaiset, tuo mainio purjehtijakansa, varasti Egyptistä kissoja laivoihinsa rottavahdeiksi ja olivat näin mukana kissojen maailmanvalloituksessa. Myös toinen maineikas purjehtijaporukka, viikingit, kuljettivat omia rotanpyytäjiä mukanaan purjehduksillaan. Ja kun viikingit perustivat kauppapaikkoja, jättivät myös heidän kissansa leimansa alueelle. Esimerkiksi Shetlannin alueella on aivan omanlaisensa kissakanta ja kissapopulaatiosta voidaan mitokondrioiden avulla selvittää viikinkien kissojen jälkeläiset.
Kenkälaatikko muutti kaiken
Kissojen maailmanhistoria- ohjelmassa tutkija kertoi, että kissat pitävät meitä ihmisiä tasavertaisina itsensä kanssa. Kysyin asiaa tulostimeni päällä makaavalta Makkoselta. Katti vilkaisi minua ja alkoi pestä itseään. Se siitä tasavertaisuudesta! Olen myös havainnut, että hoitokissoillani on oma arvojärjestyksensä. Yleensä isompi Makkonen on määrännyt pienempää Roosaa ja läpsinyt tätä ohi mennessään. Yhtenä päivänä tapahtui kuitenkin jotakin, joka muutti tilannetta: Roosa ja Makkonen kävivät tuijotuskilpailua siitä, kumpi saa mennä kenkälaatikkoon makaamaan. Roosa voitti kilpailun ja voi sitä itseluottamuksen määrää, joka virtasi Roosaan ja itsevarmana voittajana, onnellisena sankarittarena Roosa makasi kenkälaatikossa.
Roosan käytökseen tuli sen jälkeen uudenlaista varmuutta. Makkonen, joka tykkää loikoilla tulostimeni päällä ei enää välttämättä pääsekään siihen, koska Roosa on jo siellä. Roosa makaa mielellään eteisen lipaston päällä, mutta niin makaa Makkonenkin – jos Roosa päästää. Esimerkkejä on monia. Kaikki alkoi kenkälaatikosta.
Peloista vapauteen
Roosa voisi olla esimerkkinä siitä kuinka voittaa pelkonsa, luottaa kykyihinsä ja uskaltaa mennä pahvilaatikkoon ja valloittaa se. On huima tunne kun voittaa pelkonsa ja antaa elämän kantaa. Pelko kahlitsee, hallitsee ja pahimmillaan lamaannuttaa. Minun elämässäni on ollut aika, kun pelkäsin niin paljon, että pelon kahlitsemana ja lamaannuttamana en aina edes uskaltanut nousta aamulla sängystä. Niihin aikoihin suihkuun mennessäni pidin huolen, siitä, etten vahingossakaan vetänyt suihkuverhoa suojaksi. Olin näet varma, että joku tulee, tappaa ja puukottaa minut. Iltaisin laitoin ulko-oveani vasten pönkän, ettei kukaan pääse tietämättäni asuntooni. Esimerkkejä siitä kuinka olin pelon vanki ja uhri, on lukemattomia. Toipumiseni alkoi vähitellen. Aloin päästää irti menneisyyteni taakoista ja sitä teen edelleenkin. Olen kuin Roosa-kissa: lopulta olen voittaja ja kuulun voittajien porukkaan. Kiitos Herralle siitä!
