Onnea 5-vuotias Mikaelmessu!

mikaelmessu_onnea

Kiitos upeista juhlista sunnuntaina ja kaikista yhteisistä vuosista!

Mikaelmessun näky ”Haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi” on toteutunut minun kohdallani. Kun mietin tilannetta, jossa olin ennen kuin löysin uudestaan Jeesuksen ja sitä myötä tämän yhteisön, moni asia oli toisin. Nyt tuntuu kaukaiselta ajatella etenkin sitä, etten tuntenut seurakunnasta yhtään ketään, kun ensimmäistä kertaa tulin Kohtaamispaikkaan ja sitä kautta löysin myös Mikaelmessut. Olen, kuten miehenikin, saanut seurakunnasta monta rakasta ystävää. Perheenä olemme tutustuneet muihin lapsiperheisiin ja viettäneet paljon ihania hetkiä heidän kanssaan. Meidät otettiin heti lämmöllä ja rakkaudella vastaan ja meihin haluttiin tutustua. Saimme tuntea itsemme tervetulleiksi. Vuosien varrella yhteisön tarjoama tuki on ollut meille tärkeää. Koen niin, että yhteisö todella on meille perhe, ja toivon, että jokainen messuun tuleva saisi kokea samaa ihanaa armon ja rakkauden tunnelmaa.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Jokainen tarvitsee oman ”Miss Claran”

bg_spacer4

Pari viikkoa sitten pääsin nauttimaan leffaelämyksestä, joka oli ollut Yhdysvalloissa viikonlopun eniten katsottu elokuva tullessaan ensi-iltaan. Enkä ihmettele katsojalukuja. Kerta limsalasin ja ystävän seurassa ei ollut tarpeeksi. Oli pakko katsoa elokuva toiseenkin kertaan.

Elokuva tarina on fiktiivinen, mutta siihen voi hyvin eläytyä, koska se on arkipäivää tavalla tai toiselle meille jokaiselle: hyvin usein elämä ei menekään niin kuin olisi toivonut. Tämän voimaannuttavan ja vaikuttavan elokuvan käänteet saavat katsojan välillä nauramaan ja välillä itkemään, välillä molempia yhtäaikaa.  ”Voitot eivät tule sattumalta” on yksi elokuvan monesta sanomasta, joka taitaa olla totta. Miss Clara tsemppaa Elisabethin rukoustaisteluun ja opettaa häntä elämään Jumalan lupausten varassa.

Jokainen tarvitsee oman Miss Claran

WarRoom-movie-review-650x652Tomera, toisaalta lämpimän humoristinen, toisaalta vakava ja jo hieman varttuneemman iän saavuttanut Miss Clara on elokuvan kiistaton helmihahmo. Hän on selkeä hengellinen äiti, joka käy omat rukoustaistelunsa komerossaan ja ottaa suojiinsa nuoremman kiinteistönvälittäjän, Elisabethin. Miss Clara opastaa ja rohkaisee Elisabethia löytämään lähemmäksi Jumalaa, ottamaan todesta Jumalan lupaukset ja taistelemaan vaikean avioliittonsa puolesta. Hän ei jakele epätoivoiselle ja näköalattomalle Elizabethille päänsilityksiä ja latteuksia piristämään häntä. Sen sijaan hän haastaa Elisabethin uskon kasvuun ja pysyy loppuun asti hänen rinnallaan kärsivällisesti neuvoen ja tsempaten. Niin kuin moni meistä, Elisabeth on aluksi sitä mieltä, ettei hänellä työssä käyvänä uraäitinä ole aikaa rukoustaisteluihin.

Yksi suosikkikohtaukseni elokuvassa on Elisabethin vastaus miehelleen Tonylle, kun tämä ihmettelee vaimonsa tyytyväisyyttä ja tyyneyttä mahdottomassa tilanteessa. Elisabeth vastaa: ”Koska tyytyväisyyteni ja iloni ei tule avioliitostamme, ei sinusta, ei menestyksestä, ei olosuhteista, vaan minun iloni on Herrassa Jeesuksessa. Hän tulee ensin.”

Toisessa vaikuttavassa kohtauksessa vakuuttava Miss Clara päättää puheensa Elisabethille sanoihin: ”Näen sinussa taistelijan, joka täytyy herättää henkiin.”

Elisabeth ei olisi löytänyt iloa ja rauhaa eikä hänessä uinuva rukoustaistelija olisi herännyt henkiin ilman Miss Claraa. Hengelliset Isät, äidit, isosiskot ja -veljet ovat tärkeitä. Heidän tehtävä on Miss Claran lailla nähdä potentiaali niissä, joiden rinnalle heidät on johdatettu kulkemaan, uskoa heihin ja antaa heille rohkaisevia ajatuksia siitä, mitä Jumala voi heistä tehdä.

Kenelle sinä voisit olla ”Miss Clara”?

Ajatteletko, että sinulla ei ainakaan vielä ole mitä tarvitaan hengelliseen vanhemmuuteen ja siksi et voi nyt olla ”Miss Clara” kenellekään? Se ei ole totta. Vaikka kokisi olevansa vielä liian alussa ja enemmänkin itse tsempparin tarpeessa, olen varma, että on olemassa joku, joka voisi jo oppia sinulta ja jota voisit rohkaista. Jos pyytää Isää johdattamaan elämäänsä rohkaisua ja rukousystävää tarvitsevan ihmisen, jota voisi hengellisestikin auttaa, tulee saamaan sellaisen. Ja pyydä rohkeasti samalla itsellesikin elämääsi omaa ”Miss Claraa”, joka haastaa sinut uuteen kasvuun.

warroom-kitchen-a-1024x300_text

”Anna minulle toinen, Herra. Johdata minut sen luokse, jota haluat minun auttavan.” (Miss Clara)

 

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Oho! Minä luen Raamattua.

raamatun lukeminen

Alussa oli Sana (jota en lukenut)

Olin uskonut elävään Jumalaan jo 6 vuotta, mutten saanut luettua Raamattua. En ymmärtänyt sitä, se ei kutsunut minua, olin saamaton. En ymmärtänyt yhtään, mihin kontekstiin yksittäiset Raamatun kohdat liittyivät. Toivoin, ettei kukaan huomaa osaamattomuuttani.

Syksyllä 2015 tähän tuli muutos. Koin pysähdyksen, kun mietin ajankäyttöäni. Jumala on antanut kaiken ajan, joka minulla on. Hän on auttanut minua selviämään paljon vaikeammistakin asioista. Eikö muka Hän, joka on minut tällaiseksi luonut, auttaisi myös lukemaan Sanaansa? Uskoin, että Hän auttaisi.

Kummin kanssa eteenpäin

Päätin lukea päivittäin ja ystäväni lupasi ottaa vastaan Raamattua koskevia viestejäni. Hänestä tuli raamattukummini, kuten leikillisesti (mutta tosissani) sanoin. Viikon lukemisen jälkeen alkoi takkuilla. Keksin selityksiä ja koin huonoa omatuntoa. Ystäväni kysyi, auttaisiko, jos lukisimme yhdessä samaa kohtaa sitä toisillemme kommentoiden. Se auttoi. Raamatusta tuli päivittäinen seuralainen. Kerroin tästä ”kehittämisprojektistamme” messussa, mikä oli papiltamme viisas veto. Enää en voisi kääntyä takaisin ja lakata lukemasta ?.

Hyvä kiertoon

Parin kuukauden päivittäisen Raamatun lukemisen jälkeen halusin jakaa saamaani hyvää muillekin. Olimme Ystäväni kanssa käyneet miltei kaiken keskustelun Facebook-viestein. Sain idean Facebook Bible -ryhmästä, johon voisi liittyä kuka tahansa sellainen yhteisömme ihminen, joka tarvitsee tsemppiä Raamatun lukemiseen tai haluaa jakaa ajatuksia lukemastaan. Ystäväni innostui ideasta heti.

Ideasta toteutukseen! Nyt meillä on virtuaalinen 17-henkinen perhe, suljettu Facebook-ryhmä, jossa vaihdamme ajatuksia lukemastamme luvusta päivittäin. Joukossa on ikänsä uskossa olleita ja meitä ”tuoreempia tapauksia”. Ajatusten vaihto on vilkasta. Joku jakaa tärkeitä taustatietoja, joku taas kirjoittaa enemmän siitä, mikä häntä itseään päivän luvussa kosketti. Edelleen ”tilivelvollisuus” auttaa minua lukemaan, mutta yhä useammin huomaan pystyväni toimimaan Mikaelmessuyhteisömme arvojen – armon, rakkauden ja ilon -hengessä jopa itseäni kohtaan ja nautin lukemastani. TYKKÄÄN.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

”Täsmävastaus täsmärukoukseen” – ajatuksia uusien nettisivujen ääreltä

tasmavastaus_kuva

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”Mikaelmessu”? Kuinka Mikaelmessun syvimmän olemuksen voisi välittää nettisivuvierailun aikana? Näihin kysymyksiin löytyy varmasti satoja aivan erilaisia vastauksia.

Uniikki pala palapelissä

Olen viettänyt viime aikoina hetken jos toisenkin miettien vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin. Mikaelmessun uudet nettisivut aukesivat juuri äsken. Mitä enemmän olen uusien sivujen äärellä viettänyt aikaa, sitä selvemmin olen tullut tietoiseksi siitä, että Mikaelmessu ei ole voinut kehittyä sattumalta siksi messuksi ja yhteisöksi, mikä olemme tänä päivänä. Kun vertaan tilannetta runsaat kolme vuotta sitten tämänhetkiseen tilanteeseen, näen Jumalan vieneen työtään yhteisössä määrätietoisesti tiettyyn suuntaan. Tässä kaupungissa on muitakin messuyhteisöjä, mutta me arvoinemme ja näkymme kanssa olemme aivan uniikki niiden joukossa. Täytämme tässä kaupungissa paikan, joka olisi valtavan tyhjä, jos Mikaelmessuyhteisöä ei olisi.

Maailman lapsia varten

Olen sivujen äärellä ajatellut muun muassa rakkautta, jolla Jeesus on tätä yhteisöä kasvattanut, että voisimme tarjota tänne tuleville ihmisille maailman vaatimusten keskellä kokemuksen armosta, rakkaudesta ja ilosta. Mietin omiakin kasvuprosesseja nyt enemmän siitä näkökulmasta. Mikaelmessu oli huolella harkittu paikaksi, johon saisin juurtua kasvamaan, mutta olen alkanut nähdä asian myös siitä näkökulmasta, että kukaan meistä ei ole täällä sattumalta tai vain itsemme takia. Meidät jokainen on tuotu kasvamaan näihin arvoihin myös siksi, että voisimme olla rakentamassa tätä perhettä niitä maailman lapsia varten, jotka meidän huomaamme uskotaan.

Täsmävastaus täsmärukoukseen

Kun aloin käymään Mikaelmessussa runsaat kolme vuotta sitten, olin jo jonkun aikaa rukoillut itselleni seurakuntaa – ei vain paikkaa, jossa voi joskus käydä, vaan oikeaa kotia. Kuvittelin yhteisöä, joka olisi niin rakas, josta voisi olla niin ylpeä ja johon tuntisi sellaista omistajuutta, että sitä haluaisi olla rakentamassa kaikilla lahjoillaan. Mielessäni oli aika tarkka mielikuva siitä, mitä toivoin. Silloin Mikaelmessu ei kaikilta yksityiskohdiltaan vastannut mielikuvaa, mutta jäin. Jotenkin ei ollut energiaa lähteä eteenpäin ja tämä oli ihan ok. Sitä paitsi joku tässä viehätti tavattomasti.

Muita asioita, joita uusien sivujen äärellä olen juuttunut miettimään, ovat Jumalan hyvyys, johdatus ja ennalta näkeminen siinä, minne Hän halusi minut viedä. Jonkun aikaa kotiutumiseni jälkeen olin keskellä omia prosessejani, joissa tämä yhteisö ja sen osoittama välittäminen ja armo olivat keskeisellä paikalla. Niihin aikoihin kerran mieleeni nousivat sanat, jotka uskoin tulleen Jumalalta – ja joiden nyt tiedän tulleen Häneltä: ”Minä kävin läpi kaikki seurakunnat tässä kaupungissa sinua varten. Punnitsin niitä huolella jokaisen pyytämäsi yksityiskohdan kannalta – ja tämä on sinulle paras. Nämä ihmiset tulevat rakastamaan sinua.”

Jumalan lupaamaa välittämistä olen saanut kokea ja se tuntui alusta lähtien niin kallisarvoiselta, että olin valmis sen takia tinkimään muista yksityiskohdista. Luulin Jumalan yrittäneen tästä puhuakin – että rakkaus oli tärkeämpi, että Hän oli kyllä punninnut pyytämiäni yksityiskohtia, mutta rakkaus oli painanut vaakakupissa eniten. Ja kiitos, sekin olisi ollut riittävää! Aivan yhtäkkiä näin muutakin: Mikaelmessu ja sen ympärillä oleva yhteisö todella alkavat olla myös yksityiskohdiltaan ja tyyliltään enemmän ja enemmän juuri sellainen paikka minkä alunperinkin näin ajatuksissani ja mitä Jumalalta täsmäpyysin. Hänellä siis oli koko ajan selkeä suunnitelma mihin suuntaan Hän aikoo meitä kuljettaa ja Hän tiesi varsin tarkasti kuinka tämä tulisi olemaan vastaus rukoukseeni jonkun ajan kuluttua. Meni kylmät väreet kun tämän tajusin sivujen äärellä tuhannennen kerran niiden Mikaelmessusta antamaa vaikutelmaa kuulostellessani. Valtavaa, kuinka huolella Jumala punnitsee asioita valmistellessaan rukousvastauksia ja kuinka Hän näkee paljon kauemmaksi kuin me. Tänä päivänä olen täynnä kiitosta siitä, että saan olla kanssanne osa tätä kaikkea.

Etsi syvin olemus

…ihmeellistä kuinka syviin ajatuksiin voi päästä nettisivuilla. Etsi sinäkin uusilta sivuiltamme Mikaelmessun syvin olemus ja katso mihin pohdintoihin se sinut vie. Sen jäl­keen voit uu­del­leen vas­ta­ta mie­les­säsi ky­sy­myk­seen, mi­tä Mikaelmessu tuo mieleen. Toi­vot­ta­vas­ti ku­va on selkiintynyt ja mo­ni­puo­lis­tu­nut – ja näkemäsi ja lukemasi tuntunut siltä, että päätät lähteä tutustumaan meihin livenä seuraavaan Mikaelmessuun. Tervetuloa!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+

Ajatuksia ja kokemuksia Mikaelmessusta

Sunnuntaiaamu. Heräilen Mikaelin kirkon kellojen sointiin. Siellä ne soivat kertoen messun alkamisesta. Niin, kello on kymmenen. Minkäs sille aamu-unisena mahtaa, ei ole helppoa heräillä aamukirkkoon: en tälläkään kertaa herännyt ajoissa. Vaan eipä hätää, iltapäivällä kello 17 alkaa Mikaelmessu. Voi siis rauhassa veivata aamupalaa ja keittää kahvit, ei ole kiire minnekään. Päivällä ehdin mukavasti hoitaa harrastukset alta pois ja vielä laittaa ruokaa. Sitten iltapäivällä alkaa Mikaelmessu.

Iloa, lepoa ja rauhaa

Muistan kun ensimmäisiä kertoja olin messussa, valitsin istumapaikkani melkoisen takaa ollakseni huomaamaton. Sitten kuitenkin ajan kanssa rohkaistuneena olen hiljalleen penkkirivi penkkiriviltä edennyt paikoille, joihin äänentoistolaitteet tuovat äänen kuuluvammin. Muutenkin on mukavampi olla yhdessä muiden kanssa.

On niin selittämättömän levollinen olo istua kirkonpenkillä ja istua, rukoilla, kuunnella saarnaa, nauttia ehtoollista, levätä ja laulaa Jumalan kunniaksi niin että raikaa… tai sitten vaan olla. Tai sitten osallistua vapaaehtoisena ja auttaa järjestelyissä – sekin on mahdollista. Mikaelmessu on yhteinen messu.

Messussa ympärillä on tuttuja ja tuntemattomia kasvoja, nuoria ja vanhoja. On hymyileviä kasvoja, hieman totisempia kasvoja ja ajatuksiinsa uponneita ilmeitä. On köyhiä ja on rikkaita. Kaikki olemme yhtä perhettä, vaikka ei sitä välttämättä siellä ajattelekaan. Jokainen tullut kuuntelemaan Sanaa.

Sittenkin uskovainen perhe 🙂

Tiedättekö, joskus rukoilin, että vanhempani ja sisarukseni tulisivat myös uskoon. En nimittäin ole uskovaisesta perheestä. Rukoilin paitsi lähimmäisteni uskoon tuloa, niin myös kiukuttelin sitä, miksi en voinut syntyä uskovaan perheeseen. Olisi kaikki ollut elämässä helpompaa.  Kyllä se kuulostaa hiukan hassulta, mutta joka tapauksessa niin rukoilin. Aikani rukoiltuani tajusin, että minullahan on uskovainen perhe: seurakunta. Siskot ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Se perhe on aika iso, ihan valtava. Osa siitä isosta perheestä kokoontuu Mikaelin kirkossa. Kiitän Jumalaa, että saan käydä lämminhenkisessä jumalanpalvelusyhteisössä, jossa voi olla niingo gotonas.

Jeesus kyllä kuulee rukoukset, ei mene ohi Hänen korvien huokauskaan!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+