Oho! Minä luen Raamattua.
Alussa oli Sana (jota en lukenut)
Olin uskonut elävään Jumalaan jo 6 vuotta, mutten saanut luettua Raamattua. En ymmärtänyt sitä, se ei kutsunut minua, olin saamaton. En ymmärtänyt yhtään, mihin kontekstiin yksittäiset Raamatun kohdat liittyivät. Toivoin, ettei kukaan huomaa osaamattomuuttani.
Syksyllä 2015 tähän tuli muutos. Koin pysähdyksen, kun mietin ajankäyttöäni. Jumala on antanut kaiken ajan, joka minulla on. Hän on auttanut minua selviämään paljon vaikeammistakin asioista. Eikö muka Hän, joka on minut tällaiseksi luonut, auttaisi myös lukemaan Sanaansa? Uskoin, että Hän auttaisi.
Kummin kanssa eteenpäin
Päätin lukea päivittäin ja ystäväni lupasi ottaa vastaan Raamattua koskevia viestejäni. Hänestä tuli raamattukummini, kuten leikillisesti (mutta tosissani) sanoin. Viikon lukemisen jälkeen alkoi takkuilla. Keksin selityksiä ja koin huonoa omatuntoa. Ystäväni kysyi, auttaisiko, jos lukisimme yhdessä samaa kohtaa sitä toisillemme kommentoiden. Se auttoi. Raamatusta tuli päivittäinen seuralainen. Kerroin tästä ”kehittämisprojektistamme” messussa, mikä oli papiltamme viisas veto. Enää en voisi kääntyä takaisin ja lakata lukemasta ?.
Hyvä kiertoon
Parin kuukauden päivittäisen Raamatun lukemisen jälkeen halusin jakaa saamaani hyvää muillekin. Olimme Ystäväni kanssa käyneet miltei kaiken keskustelun Facebook-viestein. Sain idean Facebook Bible -ryhmästä, johon voisi liittyä kuka tahansa sellainen yhteisömme ihminen, joka tarvitsee tsemppiä Raamatun lukemiseen tai haluaa jakaa ajatuksia lukemastaan. Ystäväni innostui ideasta heti.
Ideasta toteutukseen! Nyt meillä on virtuaalinen 17-henkinen perhe, suljettu Facebook-ryhmä, jossa vaihdamme ajatuksia lukemastamme luvusta päivittäin. Joukossa on ikänsä uskossa olleita ja meitä ”tuoreempia tapauksia”. Ajatusten vaihto on vilkasta. Joku jakaa tärkeitä taustatietoja, joku taas kirjoittaa enemmän siitä, mikä häntä itseään päivän luvussa kosketti. Edelleen ”tilivelvollisuus” auttaa minua lukemaan, mutta yhä useammin huomaan pystyväni toimimaan Mikaelmessuyhteisömme arvojen – armon, rakkauden ja ilon -hengessä jopa itseäni kohtaan ja nautin lukemastani. TYKKÄÄN.
