mennessä Hanne Tuulos | 26.02.2017 | Blogi
Kun olit koululainen, opettelitko koulussa ulkoa sellaisia runoja, laulun sanoja tai muistisääntörimpsuja, jotka osaat vieläkin? Muistan 4. luokan englannintunnilta täysin mielivaltaisen yhdistelmän tavuja, jotka opettaja kirjoitti taululle todistaakseen meille, että kun listan lukee 16 kertaa läpi, se on syöpynyt muistiin ikuisiksi ajoiksi. Asialla oli tietenkin myös taka-ajatus: todistaa, että jos opimme merkityksettömiä tavuja ulkoa, emmekö sitten myös englannin sanoja. Nyt taitaisin tarvita himpun verran enemmän toistoja, mutta 16 riitti silloin ja ihmeellisesti muistan listan yhä: ke-la-tuk-toi-vi-loi-per-vu-kos-tok-na-lo.
Jos Google katoaisi ja Raamattu otettaisiin pois
Tänä päivänä ulkoa opetteleminen ei taida oikein olla muodissa. Mutta entä jos meiltä otettaisiin Google ja muut apuvälineet pois ja olisimme ulkoa opettelemamme tiedon varassa? Miten silloin pärjäisimme? Muuttaisiko se asennoitumistamme ulkoa opettelemiseen?
Entä jos joku ottaisi meiltä Raamatun pois – tai jos emme jostakin muusta syystä pystyisikään lukemaan sitä ja olisimme ulkoa osaamiemme jakeiden varassa?
Olin yhden kerran – n. kolme vuotta sitten – niin kipeä että olin sairaalassa viikon verran ja vaikka olisin halunnut lukea Raamattua, en pystynyt. En myöskään jaksanut Raamatun kohtia edes aktiivisesti muistella. Mutta ne kaikkein tutuimmat, jotka osasin etu- ja takaperin, risteilivät voimaa tuovina virtoina ajatuksissani ja pyörivät huulillani aivan itsestään. Jumala käytti niitä Sanoja, joita olin vuosien mittaan sisimpääni tallentanut. Olen monta kertaa ajatellut sen jälkeen, että kannattaisi opetella enemmän ulkoa – oli se sitten pahan päivän varalle tai sitä hetkeä varten kun ystävä tarvitsee rohkaisua eikä Raamattua ole juuri silloin käsillä.
Raamatussa tämä tiedetään. Siellä ulkoaopettelu ei ole mitenkään poissa muodista. Siihen kehotetaan tuon tuosta, esim. näin:
”Älä päästä mielestäsi minun Sanojani, pidä ne visusti sydämessäsi, sillä ne ovat löytäjälleen elämä, lääke koko hänen ruumiillensa.” (San. 4:21-22)
Kaikkivaltiaan hengitys kasvoillani
Olen joskus kirjoittanut muistikirjaani ylös seuraavat sanat: ”Raamattu on ihmeellinen kirja: Jumala hengittää sen joka jakeessa. Joka jakeesta virtaa henkeemme voimaa.” En tiedä keneltä sanat ovat peräisin, mutta ne ovat edelleen ihanat ja voimaannuttavat. Ajattele: joka jakeesta virtaa voimaa. Hänen Sanojensa äärellä olemme niin lähellä Häntä, että voimme tuntea Hänen hengityksensä kasvoillamme.
Mitä mahtavatkaan tehdä Jumalan hengittämät Sanat ja niiden voiman virta meissä kun Jumalan sanoja on talletettuna sydämiimme niin, että Jumala voi niistä meitä milloin vaan muistuttaa ja Hän alkaa puhua niiden kautta elämäämme rohkeutta, lohdutusta, lujuutta, iloa ja rauhaa. Silloin Jumalan lupaukset alkavat toteuttaa itseään.
Sinut on haastettu!
Mikaelmessuyhteisössä opetellaan tänä keväänä Raamatun jakeita ulkoa.
Minulla on siitä tosi kutkuttava fiilis mitä tapahtuu ulkoaopeteltujen Jumalan Sanojen seurauksena kun Jumala voi alkaa muistuttamaan meitä niistä ja hengittää elämäämme niiden kautta yötä päivää milloin vaan ja missä vaan.
Varsinkin koska olemme tässä mukana yhteisönä, on jännittävää tehdä tätä seikkailua yhdessä ja nähdä miten Jumala tämän kautta pääsee siunaamaan Mikaelmessuyhteisöä.
Tämä haaste on kaikille avoin – muillekin kuin mikaelmessulaisille. Tulisitko Sinäkin mukaan tähän seikkailuun katsomaan mitä alkaa tapahtua, kun Jumalan Sanat tallentuvat muistiisi?
OHJEET
Viikon jakeet julkaistaan sunnuntai-iltaisin Mikaelmessuissa, www.mikaelmessu.fi -sivustolla ja Facebookin Mikaelmessuyhteisö-ryhmässä. Mikäli et käytä Facebookia säännöllisesti, tilaa jakeet sähköpostiisi!
- Ota haaste vastaan. Ilmoittaudu mukaan: hanne@mikaelmessu.fi (Ilmoita käytätkö FB:tä vai haluatko jakeet sähköpostiisi).
- Jos käytät Facebookia tykkää Mikaelmessuyhteisö -ryhmästä.
- Kirjoita viikon jae aina itsellesi heti näkyviin jonnekin – puhelimeesi, kalenteriisi, lapulle taskuun, jääkaapin oveen, työpöydälle tai vaikka käteesi – minne vaan missä silmäsi osuvat siihen usein.
- Opettele ulkoa viikon jae (ja mistä se löytyy) ja kysele samalla mitä Jeesus haluaa sen kautta sanoa sinulle.
- Jaa halutessasi ajatuksia jakeista ja kokemuksistasi FB:n Mikaelmessuyhteisö-ryhmässä
- Kertaa ajoittain edellisten viikkojen jakeita.
- Innosta ystäviäsi mukaan! Tämä haaste ei sulkeudu vaan uusia pääsee mukaan koko ajan.
Ensimmäinen ulkoaopeteltava kohta viikolle 9 (27.2. – 5.3.) julkaistiin juuri Mikaelmessussa:
mennessä Hanne Tuulos | 9.08.2016 | Blogi
Pari viikkoa sitten pääsin nauttimaan leffaelämyksestä, joka oli ollut Yhdysvalloissa viikonlopun eniten katsottu elokuva tullessaan ensi-iltaan. Enkä ihmettele katsojalukuja. Kerta limsalasin ja ystävän seurassa ei ollut tarpeeksi. Oli pakko katsoa elokuva toiseenkin kertaan.
Elokuva tarina on fiktiivinen, mutta siihen voi hyvin eläytyä, koska se on arkipäivää tavalla tai toiselle meille jokaiselle: hyvin usein elämä ei menekään niin kuin olisi toivonut. Tämän voimaannuttavan ja vaikuttavan elokuvan käänteet saavat katsojan välillä nauramaan ja välillä itkemään, välillä molempia yhtäaikaa. ”Voitot eivät tule sattumalta” on yksi elokuvan monesta sanomasta, joka taitaa olla totta. Miss Clara tsemppaa Elisabethin rukoustaisteluun ja opettaa häntä elämään Jumalan lupausten varassa.
Jokainen tarvitsee oman Miss Claran
Tomera, toisaalta lämpimän humoristinen, toisaalta vakava ja jo hieman varttuneemman iän saavuttanut Miss Clara on elokuvan kiistaton helmihahmo. Hän on selkeä hengellinen äiti, joka käy omat rukoustaistelunsa komerossaan ja ottaa suojiinsa nuoremman kiinteistönvälittäjän, Elisabethin. Miss Clara opastaa ja rohkaisee Elisabethia löytämään lähemmäksi Jumalaa, ottamaan todesta Jumalan lupaukset ja taistelemaan vaikean avioliittonsa puolesta. Hän ei jakele epätoivoiselle ja näköalattomalle Elizabethille päänsilityksiä ja latteuksia piristämään häntä. Sen sijaan hän haastaa Elisabethin uskon kasvuun ja pysyy loppuun asti hänen rinnallaan kärsivällisesti neuvoen ja tsempaten. Niin kuin moni meistä, Elisabeth on aluksi sitä mieltä, ettei hänellä työssä käyvänä uraäitinä ole aikaa rukoustaisteluihin.
Yksi suosikkikohtaukseni elokuvassa on Elisabethin vastaus miehelleen Tonylle, kun tämä ihmettelee vaimonsa tyytyväisyyttä ja tyyneyttä mahdottomassa tilanteessa. Elisabeth vastaa: ”Koska tyytyväisyyteni ja iloni ei tule avioliitostamme, ei sinusta, ei menestyksestä, ei olosuhteista, vaan minun iloni on Herrassa Jeesuksessa. Hän tulee ensin.”
Toisessa vaikuttavassa kohtauksessa vakuuttava Miss Clara päättää puheensa Elisabethille sanoihin: ”Näen sinussa taistelijan, joka täytyy herättää henkiin.”
Elisabeth ei olisi löytänyt iloa ja rauhaa eikä hänessä uinuva rukoustaistelija olisi herännyt henkiin ilman Miss Claraa. Hengelliset Isät, äidit, isosiskot ja -veljet ovat tärkeitä. Heidän tehtävä on Miss Claran lailla nähdä potentiaali niissä, joiden rinnalle heidät on johdatettu kulkemaan, uskoa heihin ja antaa heille rohkaisevia ajatuksia siitä, mitä Jumala voi heistä tehdä.
Kenelle sinä voisit olla ”Miss Clara”?
Ajatteletko, että sinulla ei ainakaan vielä ole mitä tarvitaan hengelliseen vanhemmuuteen ja siksi et voi nyt olla ”Miss Clara” kenellekään? Se ei ole totta. Vaikka kokisi olevansa vielä liian alussa ja enemmänkin itse tsempparin tarpeessa, olen varma, että on olemassa joku, joka voisi jo oppia sinulta ja jota voisit rohkaista. Jos pyytää Isää johdattamaan elämäänsä rohkaisua ja rukousystävää tarvitsevan ihmisen, jota voisi hengellisestikin auttaa, tulee saamaan sellaisen. Ja pyydä rohkeasti samalla itsellesikin elämääsi omaa ”Miss Claraa”, joka haastaa sinut uuteen kasvuun.
”Anna minulle toinen, Herra. Johdata minut sen luokse, jota haluat minun auttavan.” (Miss Clara)
mennessä Hanne Tuulos | 22.07.2016 | Blogi
mennessä Piia Virtanen | 26.06.2016 | Blogi
Ensimmäiset kesät uskovana olivat kovia. Tai ei – ne olivat kepeitä ja täynnä kaikkea. Kesäksi seurakunta hiljeni ja uudet uskovat saivat liihotella kuka missäkin. Minulle tämä tarkoitti sitä, etten tehnyt kesäisin mitään hoitaakseen suhdettani Taivaan Isään. Joku voisi ajatella, että on kummallista, jos ei usko hoitamatta säily. Itselleni uskovien yhteys, ihmisten näkeminen siis, on kuitenkin kuin vesi kasville. Olin siis aavistuksen nahistunut ensimmäisten uskovana viettämieni kesien jälkeen.
Mikaelmessuyhteisössä tapahtuu onneksi kesälläkin. On viikottainen kesäraamis, seurakuntaperheiden kokoontumisia, kaksi kesämessua ja jopa koirien uimarantaretki. Yksin ei tarvitse olla.
Miten huoltaa uskoa?
Itselleni tärkeää on ollut myös miettiä, miten huoltaa uskoani kotona ja kesän riennoissa, kun kaikki seurakunnan kesätapahtumat eivät aikatauluuni sovi. Kuulun Facebook-ryhmään, jossa luemme yhteistä Raamatun kohtaa päivittäin. Tällä hetkellä se on Mooseksen kirjoista ensimmäinen. Näen uskovaa ystävääni, soittelemme, kirjoittelemme. Iloitsen luonnosta ja omista läheisistäni. Rukoilen.
Muodikkaasti tiivistän kesäisen uskonhuollon kolmeen samalla kirjaimella alkavaan prinsiippiin:
- Rukous – hiljenny, kiitä ja pyydä
- Raamattu – lue, pohdi ja keskustele
- Ryhmä – näe, soita ja iloitse 🙂
mennessä Piia Virtanen | 25.03.2016 | Blogi
Alussa oli Sana (jota en lukenut)
Olin uskonut elävään Jumalaan jo 6 vuotta, mutten saanut luettua Raamattua. En ymmärtänyt sitä, se ei kutsunut minua, olin saamaton. En ymmärtänyt yhtään, mihin kontekstiin yksittäiset Raamatun kohdat liittyivät. Toivoin, ettei kukaan huomaa osaamattomuuttani.
Syksyllä 2015 tähän tuli muutos. Koin pysähdyksen, kun mietin ajankäyttöäni. Jumala on antanut kaiken ajan, joka minulla on. Hän on auttanut minua selviämään paljon vaikeammistakin asioista. Eikö muka Hän, joka on minut tällaiseksi luonut, auttaisi myös lukemaan Sanaansa? Uskoin, että Hän auttaisi.
Kummin kanssa eteenpäin
Päätin lukea päivittäin ja ystäväni lupasi ottaa vastaan Raamattua koskevia viestejäni. Hänestä tuli raamattukummini, kuten leikillisesti (mutta tosissani) sanoin. Viikon lukemisen jälkeen alkoi takkuilla. Keksin selityksiä ja koin huonoa omatuntoa. Ystäväni kysyi, auttaisiko, jos lukisimme yhdessä samaa kohtaa sitä toisillemme kommentoiden. Se auttoi. Raamatusta tuli päivittäinen seuralainen. Kerroin tästä ”kehittämisprojektistamme” messussa, mikä oli papiltamme viisas veto. Enää en voisi kääntyä takaisin ja lakata lukemasta ?.
Hyvä kiertoon
Parin kuukauden päivittäisen Raamatun lukemisen jälkeen halusin jakaa saamaani hyvää muillekin. Olimme Ystäväni kanssa käyneet miltei kaiken keskustelun Facebook-viestein. Sain idean Facebook Bible -ryhmästä, johon voisi liittyä kuka tahansa sellainen yhteisömme ihminen, joka tarvitsee tsemppiä Raamatun lukemiseen tai haluaa jakaa ajatuksia lukemastaan. Ystäväni innostui ideasta heti.
Ideasta toteutukseen! Nyt meillä on virtuaalinen 17-henkinen perhe, suljettu Facebook-ryhmä, jossa vaihdamme ajatuksia lukemastamme luvusta päivittäin. Joukossa on ikänsä uskossa olleita ja meitä ”tuoreempia tapauksia”. Ajatusten vaihto on vilkasta. Joku jakaa tärkeitä taustatietoja, joku taas kirjoittaa enemmän siitä, mikä häntä itseään päivän luvussa kosketti. Edelleen ”tilivelvollisuus” auttaa minua lukemaan, mutta yhä useammin huomaan pystyväni toimimaan Mikaelmessuyhteisömme arvojen – armon, rakkauden ja ilon -hengessä jopa itseäni kohtaan ja nautin lukemastani. TYKKÄÄN.
