Onnea 5-vuotias Mikaelmessu!

mikaelmessu_onnea

Kiitos upeista juhlista sunnuntaina ja kaikista yhteisistä vuosista!

Mikaelmessun näky ”Haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi” on toteutunut minun kohdallani. Kun mietin tilannetta, jossa olin ennen kuin löysin uudestaan Jeesuksen ja sitä myötä tämän yhteisön, moni asia oli toisin. Nyt tuntuu kaukaiselta ajatella etenkin sitä, etten tuntenut seurakunnasta yhtään ketään, kun ensimmäistä kertaa tulin Kohtaamispaikkaan ja sitä kautta löysin myös Mikaelmessut. Olen, kuten miehenikin, saanut seurakunnasta monta rakasta ystävää. Perheenä olemme tutustuneet muihin lapsiperheisiin ja viettäneet paljon ihania hetkiä heidän kanssaan. Meidät otettiin heti lämmöllä ja rakkaudella vastaan ja meihin haluttiin tutustua. Saimme tuntea itsemme tervetulleiksi. Vuosien varrella yhteisön tarjoama tuki on ollut meille tärkeää. Koen niin, että yhteisö todella on meille perhe, ja toivon, että jokainen messuun tuleva saisi kokea samaa ihanaa armon ja rakkauden tunnelmaa.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Rakastava seurakunta – totta vai tarua?

Tänä iltana olin täpinöissäni: rakkaudesta ja seurakunnasta!

Tarina alkaa kesän viimeisestä Mikaelmessusta. Kesän aikana olen kerännyt kyllästyneisyyttä meidän kristittyjen rakkaudettomuuteen. Messun opetusteksti Laupias samarialainen tarjosi purkautumispaikan. Siinä Jeesus ”lyö korville” lainopettajaa. Hengelliset hyvikset kulkevat hakatun miehen ohi pitäessään kiinni Herran puhtaussäännöistä. Pahis eli samarialainen tekee Jumalan tahdon mukaisen rakkauden työn. Nykykielellä sanottuna: kristityt kulkevat ohitse ja ateisti tekee Jumalan rakkauden teon.

Voi meitä jos emme rakasta!

IMG_4202

Mikaelmessuyhteisössä olemme hyvällä alulla toistemme rakastamisessa, mutta vasta alulla. Kuinka moni lähtisi talonrakentamistalkoisiin, jos jonkun meistä talo palaisi? Messussa vain muutama käsi nousi kun tätä kysyin. Toivoisin, että melkein kaikki kädet nousisivat – ja tosissaan! Voi meitä, jos emme rakasta!

Rakkaudessa kasvamiseen (…kyllä, hyveissä voi kasvaa!) tarjoan kolmea lääkettä:

1.       Ajan antamista (toisille ihmisille esim. seurakunnassa)

2.       Rakkaushaasteissa kilvoittelua (pienillä haasteilla liikkeelle)

3.       Raamatun, rukouksen ja yhteisömme seuran kautta tapahtuvaa Pyhän Hengen tekemää muutostyötä

Hiljattain vierailin yhdessä seurakuntaperheistämme. Jaoin Mikaelmessuyhteisön innostavaa näkyä: ”Haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi”. Puhe kääntyi kuitenkin rakkauteen – tai oikeastaan sen puutteeseen seurakunnissa. Jokaisella perheellämme on myös haasteena palvella lähimmäistä. Usein se suuntautuu ulospäin esim. ruokakassien jakamisena. Tällä kertaa tässä perheessä koin, että kunkin seurakuntaperheen jäsenen tulee vuorollaan antamisen sijaan harjoitella rakkauden vastaanottamista ja muiden – yksilöinä ja ryhmänä – sen rakkauden tarjoamista toinen toisilleen. (”Ilman pienryhmää, jokainen kuolee yksin rakastamisen taakan alle”. Kirjoittajan huomio). Huisi kokeilu ja luulen, etten ollut ainoa, joka oli täpinöissään tämän seikkailun alusta.

Sinun haasteesi?

Kysymys sinulle kuuluu: Mikä on sinun rakkaushaasteesi joko seurakunnassa, töissä, naapurissa tai kadulla? Kulje rukoillen, kysellen ja silmät avoinna. Sinullakin on mahdollisuus aloittaa seikkailu rakkaudessa…

Rakkaudella, Pasi Jaakkola, pastori

Kuuntele: Pasi Jaakkolan 21.8.2016 Mikaelmessussa pitämänsä saarna ”Jeesus ja lähimmäinen”

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Huollatko autosi vuosittain?

synttäripaketti 2016

Tiedän kaksi asiaa, joita kannattaa/täytyy huoltaa säännöllisesti. Molemmat alkavat a:lla ja ovat omistajalleen yleensä tärkeitä ja rakkaita…

Arvauksia?? Vastaus: auto ja avioliitto

Yhteiskunnassamme on lainsäädännöllä huolehdittu auton huollosta: katsastus on kerran vuodessa ja siinä ainakin suurimmat viat tulevat esiin ja korjatuiksi. Ehdotan että avioliitolle voitaisiin antaa samanlainen lakisääteinen velvoite säännöllisiin tarkastuksiin ja vaadittuihin huoltoihin. No, vaikka ehdotukseni on laadittu pieni huumorinpilke silmäkulmassa, ei niin paljon leikkiä ettei puolet totta. Vähintäänkin sen verran euroissa, minkä uhraamme autoon vuodessa, olisi järkevää sijoittaa yksinomaan parisuhteen huoltoon. Mahtaako näin tapahtua keskimääräisessä kristillisessä aviosuhteessa? Tässä kohtaa haastan erityisesti teitä miehet. Onko yhtä luonnikasta sijoittaa aviosuhteeseen kuin esimerkiksi autoon tai muihin teknisiin vempaimiin?

selfieKolme vuotta sitten olimme mieheni Karin kanssa tilanteessa, jossa vuosihuollot olivat jääneet väliin. Moottori yski ja pakokaasuja oli yli sallittujen ohjearvojen. Jumala johdatti löytämään Karkun Evankelisen opiston avioliitoleirin. Tämä kesäinen huoltoviikko on ollut ohjelmistossamme nyt jo kolmatta vuotta. Rehellisesti sanottuna en tiedä missä olisimme nyt ilman tätä löytöä. Olisiko auto (avioliitto) jo romuttamokunnossa? Varoituksen sana: tämä on mahdollista myös kristillisessä avioliitossa. Meillä saattaa olla illuusio että kun jaamme yhteisen uskon, se riittää myös onnellisen parisuhteen takaamiseksi. Perustan se kyllä antaa mutta lisäksi tarvitaan tekoja. Raamatussa on lukuisia kohtia, missä Jumala kehottaa meitä erilaisiin tekoihin puolisoamme kohtaan. Gal 5:22, miehille Matt.19:5, vaimoille Sananl.31: 10-31, noin vain muutamia mainitakseni.

Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. (Sananlaskut 14:1)

Sillä viisaudella jonka Jumala armossaan on minulle tähän päivään mennessä suonut, koen että useimmiten tarvitsemme parisuhteen huoltoon myös ulkopuolista tukea. Ennaltaehkäisy on avainsana, kyse ei siis todellakaan ole siitä että huoltoon mennään vasta kun autosta (avioliitosta) saa vaihdossa enää muutaman huntin. Ilokseni olen huomannut että ainakin Karkussa valtaosa osallistujista ovat nuoria pareja, jotka haluavat panostaa onnellisen avioliiton puolesta jo ennen kuin varsinaisia ongelmia on ehtinyt kehittyä.

Tämän kesän ydinoivallus on seuraava: Vain kaksi itsensä kanssa onnellista ihmistä voi muodostaa onnellisen parisuhteen. Työ on aloitettava itsestä. Joskus tähänkin tarvitaan ulkopuolista apua, vaikkapa yksilöllistä sielunhoitoterapiaa. Jos alamme etsiä auton(avioliiton) pyörästöstä vikaa ennen kuin vaihteet ja jarrut on tsekattu voi olla että teemme paljon turhaa työtä ja vika ei vaan korjaannu. (Miehet, suokaa anteeksi ontuva vertaus, minulla ei ole aavistustakaan miten auto toimii…) Mutta, pointti on siis se että on oltava oma pääty kunnossa, silloin Jumalan ihmeet tulevat mahdolliseksi parisuhteessa. Vain itseään voi muuttaa, vanha klisee, mutta niin totta!

synttärilahja 2016Karin kanssa nautimme nyt oivallusten hedelmistä arjessamme. Olemme saaneet tutustua toistemme sielunmaisemiin ja rakkauden kieleen. Minulle ne ovat kauniit sanat ja lahjat, Karille teot. Jos toimimme ”autopilotilla” käytämme toiseen sitä kieltä, joka on itselle luontevin. Niin kävi meilläkin: Kari teki hiljaisuudessa tekoja, joita en osannut mieltää rakkauden osoituksiksi. Ja minä annoin sanoja ja lahjoja, jotka Karille eivät olleet niin merkityksellisiä kuin minulle. Omalla kohdallani olen oppinut huomioinnin merkityksen vaatimusten sijaan. Sen sijaan että vaatisin puolisoltani, voin arjessa tehdä lukuisia palveluksia Karille, jotka osoittavat hänelle rakkauttani. Karin kohdalla oivalluksesta kertoo syntymäpäivänäni otetut kuvat enemmän kuin sanat.

Kiitämme ja ylistämme Jumalaa, joka antaa viisautta ja varjelee avioliittoamme nyt ja tulevaisuudessa.

Yhteinen seikkailu ja tutustumismatka jatkuu. Ja kyllä…aiomme huoltaa automme (avioliittomme) myös ensi kesänä!

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Missä on ihminen?

Minulle on viime aikoina kovasti noussut mieleen tuo otsikon kysymys. Luin lehdestä, että mielenterveyspotilaisiin ollaan yhteydessä tekstiviestein. Kuulin radiosta, että tarhan tädit laittavat kännykkäsovelluksen pyörimään tarinatuokion ajaksi. Sitä suositeltiin jopa korvaamaan iltasatu. Kännykkä vaan muksun tyynylle ja homma hoituu. Missä on äiti? Missä on isä? Missä on syli?

Olemmeko ystäviimme yhteydessä vain teknisten vempaimien kautta? Tekstarit ja somet toimivat, mutta milloin kohtasit ystäväsi ihan kasvotusten vaikka kaffekupposen ääressä? Onko meillä ihminen hukassa?

Jeesus käski meitä rakastamaan toisiamme. Onnistuuko se tekstarilla? Rakkautta on ihmisen kohtaaminen arjessa – aito hymy, auttava käsi, yhteinen ilo ja suru. Tokihan on hyvä, että kännyköitä ja tietsikoita on olemassa, mutta, rakkaat ihmiset, tehdään niin kuin Tuure Kilpeläinen laulaa: Lisätään lämpöä!

Auttakoon Taivaan Isä meitä, että osaisimme kohdata lähimmäisemme ihan aidosti ja oikeesti…

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Rakkauden muuttava voima

Liityin kirkkoon viime kesäkuussa. Olen 38-vuotias nainen, joten se on tavallaan uutinen. Miksi en ole aiemmin kuulunut kirkkoon?

Minut on lapsena kastettu, mutta en käynyt rippikoulua silloin kuin muut. Halusin kyllä rippileirille parhaan ystäväni kanssa, mutta isäni ei päästänyt. Päivärippikouluun olisin päässyt, mutta se ei kiinnostanut minua. Voisi kysyä, että miksi se ei kiinnostanut?

Käsittämätön kieli ja tuomitseva asenne ajoivat kauas

Ensinnäkään en koskaan oikein saanut mitään niistä jumalanpalveluksista, joissa me koululaiset kouluaikoina kävimme. Papit puhuivat niitä näitä – jotakin sen ikäiselle käsittämätöntä tasaisen monotonisilla äänillään – ja vielä kirjakielellä. Muistan harmitelleeni, kun minua taitavammat laulajat lauloivat virsiä niin hiljaa, että minä vähän kehittymättömämpänä laulajana en kehdannut laulaa täyteen ääneen.

Toiseksi minulle muodostui nuoruusvuosieni aikana negatiivinen käsitys kristityistä: heille kaikki tuntui olevan syntiä. Tuomitseminen ja pelko tuntuivat olevan koko kuvion keskiössä. Jossakin jonkun seurakunnan tilaisuudessa, jonne luokkatoverini opiskeluaikoina sai minut houkuteltua, en kokenut saavani kysymyksiini mitään järkeviä vastauksia. Amerikkalainen pastori vain taputteli Raamattuaan ja koin, että kysymyksiäni pidettiin hyökkäyksenä kristinuskoa vastaan. Yhden ainoan henkilön taholta koin hyväksyvää rakkautta nuorta etsijää kohtaan.

Joogasta Alfaan

Olin lapsena uskonut Jumalaan itsestäänselvyytenä ja ”jutellut” Hänelle jatkuvasti. Se suhde jäi vuosiksi taka-alalle. Kun sitten aktiivisemmin taas aloin ylläpitää jumalasuhdetta, se ei kuitenkaan vienyt minua kristittyjen pariin, vaan etsin tietä Jumalan luokse muualta, mm. muinaisten tietäjien opeista ja jooga-perinteestä. Vasta viime vuonna alkuvuodesta päädyin Alfa-kurssille, että pääsisin liittymään kirkkoon. Jostakin syystä koin, että haluaisin sen tehdä.

Jeesus ilmestyi minulle

Alfa-kurssin leirillä Jeesus ilmestyi minulle, otti kädestäni kiinni ja kutsui seuraamaan Häntä. Se oli siinä – enää ei tarvinnut etsiä. Löysin kristittyjä, jotka ovat elävässä uskossaan vapaita ja iloisia. Löysin ensin Haraisten kodin, jossa ylistys oli jotakin muuta kuin virsien laulamista tuskin kuuluvalla äänellä kädet ristissä hiljaa istuen ja opetus oli puhuttelevaa ja kohottavaa. Vähän myöhemmin löysin myös edistyksellisen Mikaelin seurakunnan ja Mikaelmessun, jonka arvot Armo, Rakkaus ja Ilo tuntuvat messun ilmapiirissä.

Rakastamalla yhteys ihmiseen

Oman historiani jakamisen pointti on se, että uskon nuoren minäni kaltaisia ihmisiä olevan lukuisia. Etenkään uudempaa sukupolvea ei helposti kiinnosta seurakunta tai uskonnollinen yhteisö, joka ei konkreettisesti tuo mitään lisäarvoa elämään. Puhun siis nyt itseni kaltaisista ihmisistä, jotka eivät ole lapsesta alkaen olleet mukana seurakunnan toiminnassa.

Sen vuoksi meidän kristittyjen olisi hyvä olla tarkkana miten lähestymme niitä, joille Jeesus on vielä vieras. Jos osoitamme rakkautta ja hyväksymme heidät sellaisenaan, voimme päästä lähestymään heitä, ja he voivat huomata Kristuksen työn meissä. Silloin annamme positiivisen kuvan kristityistä.

Jos taas lyömme Raamatulla päähän tai avaamme puheen sanomalla vaikka joogan harrastajalle joogan olevan Saatanasta, niin peli voi olla menetetty vuosiksi tuon ihmisen kohdalla. New Age -piireissä liikkuu paljon etsijöitä, jotka voisivat olla hyvinkin valmiita ottamaan Jeesuksen elämäänsä, jos joku osaisi heille oikein sanoin Vapahtajasta kertoa. Se, että sanoo joogaajalle tai Reiki-hoitajalle, että tuo mitä teet on Paholaisesta, ei tuo toivottua lopputulosta.

Meidän täytyy luoda yhteys ihmiseen, jolle haluamme evankeliumia valottaa. Ei kukaan ole uskossaan heti täydellinen. Hyvä on, jos saamme edes kylvettyä uskon siemenen toiseen. Se ei onnistu muuta kuin rakkaudesta käsin, sillä vain rakkaus herättää vastakaikua.

Tilaa ja aikaa Pyhän Hengen työlle

Juottakaamme maitoa niille, jotka eivät kestä vahvaa ruokaa, kuten Paavali sanoi (1 Kor 3). Muistakaamme myös mitä Jeesus sanoi: ”Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.” Jeesus sanoi myös: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” ja ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi.” Me voimme jättää tuomitsemisen Jumalalle, ja toteuttaa näitä kehotuksia. Myös omiemme parissa voimme olla kärsivällisiä toistemme kanssa ja antaa Pyhän Hengen tehdä työtään jokaisessa sen mukaan mihin kukin on valmis.

Olkaamme nöyriä ja ymmärtäkäämme, että Herran tiet ovat tutkimattomat. Emme me tiedä, mikä on Jumalan suunnitelma kenenkin kohdalla. Rohkaiskaamme siis toisiamme sen sijaan, että arvostelemalla lannistaisimme muita. Jumalan rakkaudella on itsessään voima muuttaa asioita ja ihmisiä parempaan suuntaan. Annetaan tuon rakkauden loistaa meistä tähän kärsivään maailmaan.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter