Pieniä rakkauden tekoja – isoja vaikutuksia
Riparibiisi keskeytti kostean juhannuksenvieton
Aikoinaan minulla oli tapana ystävieni kanssa viettää juhannusta Raumanmeren juhannusfestivaaleilla. Alkoholilla oli iso merkitys ja sitä kuluikin isot määrät.
Raumanmeren Juhannuksessa vuonna 2005 oli taas perinteitä kunnioittaen paljon alkoholia mukana -kylmälaukut täynnä. Juhannusaattoiltana lähdin hortoilemaan festarialueelta kohti leirintäaluetta päissäni kuin tonttu. Jälkeenpäin olen huomannut, että olin lähtenyt toikkaroimaan aivan väärään suuntaan oman teltan ollessa täysin toisessa suunnassa.
Yhtäkkiä kuulin jostain tutun biisin, jonka olin viimeksi kuullut joskus rippikoulussa. Suuntasin kohti laulua ja kitaran soittoa ja löysin uskovaisten porukan, joka kierteli ympäri Suomea festareilla kertomassa Jeesuksesta. Jäin juttelemaan heidän kanssaan kertoen asioistani ja ajatuksistani ja suruistani, isäni oli kuollut edeltävänä keväänä. Ja he kuuntelivat. Halusin jutella Jeesuksesta ja he juttelivat. Alkoi olla jo niin myöhä että heidän oli aika mennä yöpymään. Minulla oli vielä juteltavat asiat kesken, joten he pyysivät minut mukaansa huomatessaan etten olisi selvinnyt omalle teltalleni. Vaikka haisin vanhalta viinalta ja oksennukselta ja jo toisen leiripäivän lioilta, he tarjosivat minulle yösijan läheiseltä seurakuntatalolta ja ruokkivatkin vielä aamulla aamupalapöydän ääressä.
”Anna anteeksi törttöilyni ja tule elämään sydämeeni”
Seuraavana maanantai-iltana istuin sängyn reunalla ja mietin mitä oikein oli juhannuksena tapahtunut. Mietin, että miksi nämä uskovaiset olivat ilman ehtoja rakastaneet minua niin, että ottivat minut yöpymään luokseen, vaikka olemukseni täytyi olla kuvottava. Mietin minkälaista elämäni oli oikein ollut. Aikuisikäni viikonloput olivat menneet hyvinkin juhliessa tai pyrkiessä unohtamaan arjen huolet. Mietin minne elämäni oikein on menossa.
Siinä sängyn reunalla istuessani laitoin kädet ristiin ja rukoilin jotenkin seuraavin sanoin:
Voisi sanoa, että samanaikaisesti valtava lämmön ja ilon tunne täytti minut. Itkin ja nauroin samaan aikaan. Iho oli kananlihalla. Tuota hetkeä en unohda koskaan. Tuntui kuin olisi saanut pienen maistiaisen Taivaan valtakunnasta.
Ei koskaan enää yksin
Ei elämä ole ollut tuon jälkeenkään yhtä iloista teehetkeä. On ollut iloja ja suruja, aivan kuten ennenkin. Mutta noina ilojen ja surujen hetkillä olen saanut tuntea, että Jeesus on kulkenut minun kanssa. En ole koskaan ollut yksin.
Jes.43:18-19
Tuossa Raamatun kohdassa Herra kehottaa unohtamaan menneet kipeät hetket ja lupaa luoda uuden elämän sydämiimme. Niin olen saanut kokea. Olen saanut kokea myös, että kun kompastun, niin Jumala Jeesuksen tähden nostaa takaisin jaloilleen. Jeesuksen tähden menneet unohdetaan ja Jeesuksen tähden saa jälleen aloittaa alusta.
Rakastakaa, ystävät hyvät, rakastakaa!
Niin, ilman jeesusbussin väen rakkauden tekoja en olisi löytänyt Jeesusta. He itkivät kanssani, nauroivat kanssani, ruokkivat minut, antoivat yösijan, rukoilivat puolestani, kuuntelivat minua. Niin Jeesuskin tekisi. Ilman näitä rakkauden tekoja ei olisi jäinen sydämeni sulanut Jeesukselle. Olin käynyt Alfa-kurssin keväällä 2004 ja pidin kovasti siitä, mutta silloin olin tajunnut uskonasiat lähinnä aivojen tasolla. Ilman näiden uskovien ihmisten rakkautta en olisi ikinä oppinut tuntemaan Jeesusta sydämen tasolla.
Tätä samaa rakkautta on myös Mikaelmessuyhteisö tulvillaan. Heti ovella sinut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi kirkkoon ja messun jälkeen iltapalan aikana voi halutessaan tutustua paremmin seurakuntalaisiin. Jo pienet asiat voivat tehdä suuria juttuja sydämessä. Jeesukselta saatu armo, rakkaus ja ilo sulattavat sydämiä ja niillä löytää syntinen Jeesuksen luokse.
Rakkauden tekoja, isoja ja pieniä, Jeesuksen nimessä, ja sydämiä sulaa! Rakastakaa, ystävät hyvät, rakastakaa!
