Ehdoitta hyväksytty!

Onko sinulla joku ihminen, joka rakastaa sinua pyyteettömästi, ilman ehtoja? Sellaisena kuin olet, eikä esimerkiksi sen vuoksi mitä teet ja että sinäkin rakastat häntä?

Olisi ihanaa, jos meillä kaikilla olisi tällainen ihminen elämässämme. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Itse olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota yhteiskunnassamme vallitsevaan valtavaan suorittamisen kulttuuriin. Vaatimuksia satelee monelta suunnalta, ja jo lapsia arvioidaan suoritustensa perusteella vaikkapa alakoulun harrastuskerhossa, mikä on mielestäni aivan käsittämätöntä!

Töissä ihmisiltä vaaditaan yhä kovempia suorituksia. Jos vielä ihan lähimmätkin ihmiset tuntuvat esimerkiksi kehuvan ja kiittävän meitä eniten nimenomaan hyvistä suorituksistamme, omakuvamme saattaa vääristyä.

Parantavaa hyväksyntää

On mahtavaa, kun saa olla oma itsensä. Puutteellisena, haavoittuvana, ja kuitenkin hyväksyttynä ja rakastettuna. Meillä on mielestäni upea käytäntö eräässä seurakuntamme pienryhmässä. Kun käymme läpi niin sanotun kuulumiskierroksen, jokainen saa omalla vuorollaan kertoa muille, mitä omasta elämästään sillä hetkellä haluaa jakaa. Muiden tehtävä on vain kuunnella. Kukaan ei neuvo tai kommentoi, ainoastaan kuuntelee. Olen saanut kokea suorastaan parantavaa hyväksyntää, kun saan olla juuri sellainen kuin olen. Koen, että vaikka kertoisin kuinka kipeistä kokemuksistani tai huonoista puolistani, minut hyväksytään sellaisena. Toki saan kokea tällaista myös muualla kuin tässä ryhmässä.

Toivon, että poikani tulevat muistamaan sen, mitä yritän heille sanoa joka päivä: Taivaan Isi loi sinut juuri tällaiseksi. Olet ihana ja rakastettava. Haluan välittää heille sen kokemuksen, että heitä rakastetaan juuri sellaisina kuin he ovat, ei vaikkapa sen vuoksi mitä he tekevät tai ovat tekemättä. Kumpa osaisimme välittää heille edes pienen aavistuksen huikeasta Jumalan rakkaudesta meitä jokaista kohtaan.

Olemme Jumalan ihmeitä. Hän rakastaa sinua, sellaisena kuin olet. Hän on sinut luonut ja tarkoittanut juuri sinuksi. Hän katsoo sinua ihaillen, hyväksyen ja rakastaen.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

Millaista seurakuntaa haluamme Mikaelissa rakentaa?

IMG_1541

Aluksi minun on kerrottava itsestäni ja omasta historiastani. Kasvoin perinteiseen luterilaiseen perheeseen perinteikkäällä pikkupaikkakunnalla. Kirkossa käytiin joskus ja jouluna. Syntisessä Turun kaupungissa kuitenkin ystävä jallitti Alfa-kurssille. Sitä kautta ajauduin Nuoren Katariinan seurakuntaan – ja seurakunta muutti maailmani. Sain elää ja kasvaa hulvattomassa porukassa, joka oli samalla hengellisesti hyvin elävä. Tuossa seurakuntaporukassa kutsumusopettajasta tuli kutsumuspappi ja myös luonteeni alkoi muuttua, pitkän linjan ystävän mukaan positiiviseen suuntaan.

Kun 10 vuotta sitten aloitin pappina Mikaelinseurakunnassa, halusin tarjota muille sitä samanlaista hyvää, missä olin saanut olla osallisena opiskelijaseurakunnassa. Aloitimme Alfa-kurssin ja kurssin jälkeen tarvittiin kokoontumisille jatkoa. Silloin alkoivat Kohtaamispaikka-illat, jotka myöhemmin kasvoivat Mikaelmessuksi. Iltapäivämessuna se on muodoiltaan nykyaikaisempi ja sisällöltään kohtaavampi sekä ennen kaikkea yhteisöllinen. Mikaelmessu toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa ja se päättyy aina yhteiseen iltapalaan kirkossa.

Yhteisö tarkoittaa lämmintä huolehtimista

Mikaelmessu on kuitenkin enemmän kuin jumalanpalvelus – se on yhteisö. Yhteisöstä tulee mieleen joko ahdistava painostus tai lämmin toisista huolehtiminen. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ennen kaikkea haluamme tarjota perheen, joka muuttaa maailmaasi. Kirkossa on kiva käydä, mutta syvällisempi tutustuminen toisiin tapahtuu muualla – pienemmissä porukoissa. Sitä varten olemme alkaneet perustaa perheitä. Perheitä? Ne ovat 10–20 hengen porukoita, jotka kokoontuvat yhteen tutustumaan syvemmin toisiinsa ja Jumalaan. Kaikkia kokoontumisia ohjaa armo (jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on), rakkaus (me haluamme kasvaa toistemme rakastamisessa = tekoja) ja ilo (seurakunnassa saa ja tulee olla hauskaa). Seurakuntaperheitä on erimallisia: nuorten aikuisten, rukoilijoiden, särkyneiden saviruukkujen, lapsiperheiden, sekalaisen seurakunnan jne.

Toivon, että jokainen, joka löytää Mikaelista itselleen perheen saisi kokea saman positiivisen muutoksen kuin minä aikoinaan: löytää hyviä ystäviä, antaa Jumalan hoitaa omia haavoja ja löytää sen tehtävän, jota varten sinut on luotu maailmaan. Haluamme myös antaa tuota hyvää eteenpäin ja muuttaa maailmaa Jumalan rakkaudella. Paakarlan ruokakassi-illat ovat tätä konkreettisimmillaan. Kun ensikertaa pääset palvelemaan näin lähimmäistä, se jättää jäljen sydämeesi. Ja mikä vielä ihmeellisempää – se jättää jäljen siihen sydämeen, jota olet palvellut. Kyllä Jumalan seurakunta on ihmeellinen!

Jos innostuit ja haluat löytää oman seurakuntaperheesi Mikaelista: Tule Mikaelmessuun! Voit myös tutustua perheisiin ja niiden vetäjiin (isä ja äiti) perhesivulla.

Pasi Jaakkola, kappalainen ja Mikaelmessu-yhteisön paimen.

Kiitos, kun jaat...Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter